Vuosia sitten Amerikassa käydessäni televisiosta silmiini pisti merkittävä määrä terveyspalvelumainoksia. Mainokset olivat hyviä, usein tunteita herättäviä. Television kautta välittyi kuva moderneista ja ihmisten tarpeisiin vastaavista terveyspalveluista. Nuorena matkailijana en niinkään tiedostanut sosiaali- ja terveysjärjestelmämme eroja, vaan taisin vain olla ihastunut moderniin, amerikkalaiseen tapaan markkinoida jopa sosiaali- ja terveyspalveluita. Suomessa ne kun eivät olleet tuolloin kovinkaan mediaseksikkäitä. Tuolloin syntyneen mielikuvani takana piili kuitenkin todellisuus, joka ei houkuta. Vertailtaessa amerikkalaisten ja suomalaisten sosiaali- ja terveysmenoja suhteessa BKT:seen USA käyttää todellakin enemmän rahoja sosiaali- ja terveysjärjestelmäänsä kuin me. Harvemmin kuitenkaan esille nostetaan sitä tosiasiaa, että osa näistä rahoista käytetään USA:ssa mainonta- ja markkinointimenoihin sekä oikeuskuluihin itse palveluiden sijaan. Tarve tällaisille kuluille vain USA:ssa syntyy juuri sosiaali- ja terveysjärjestelmiemme eroista johtuen.
Viime aikoina myös Suomeen ovat kantautuneet samanlaiset mainokset. Se kertoo meneillään olevasta isosta murroksesta myös suomalaisessa sosiaali- ja terveysjärjestelmässä. Eräässä tällaisessa mainoksessa mies toteaa keskellä suomalaista peltomaisemaa kutakuinkin, ettei ole kiinnostunut mistään sotesta, vaan haluaa vain päästä lääkäriin. Mainoksen mukaan se onnistuukin hetkessä soittamalla mainostavan yrityksen ajanvaraukseen.
Niin juuri. Siitähän valtaosa meistä suomalaisista haluaa. Iso osa kansasta ei tarvitse sosiaali- ja terveyspalveluita kuin satunnaisiin lääkärikäynteihin sairastuessaan ja joihinkin erityistoimenpiteisiin, kuten leikkauksiin, joitakin kertoja elämässään. Kun näitä palveluita sitten joskus terveyskeskuksesta tarvitsee, ei tunnu hyvältä kuulla, että aikaa lääkärille ei tahdo saada tai jatkotutkimuksiin ei haluta lähettää ihan vielä. Moni päättääkin hakea palvelunsa silloin muualta. Juuri heille nyt suunniteltu valinnanvapaus eli oman lääkärin tai terveysaseman valinta useiden palveluntuottajien väliltä onkin toiveiden täyttymys.
Palvelujen tarve kasvaa kuitenkin jo lapsiperheillä ja ikäihmisillä, puhumattakaan pitkäaikaissairailla tai mielenterveysasiakkailla. Lääkärin lisäksi tarvetta on usein lapsen kasvun ja kehityksen seurannalle, säännöllisille terveystarkastuksille, kotona annettavalle avulle, pitkäaikaissairauksien hoidolle, kuntoutukselle, fysioterapialle ja joskus myös vaativimmille palveluille kuten synnytyksille, puheterapialle tai eropalveluille. Nyt suunnitteilla oleva laaja valinnanvapaus sekä mahdollisuus vaihtaa sosiaali- ja terveyskeskusta puolen vuoden välein onkin herättänyt asiantuntijoiden huolen juuri paljon palveluita tarvitsevien puolesta, etenkin lapsiperheiden palvelukokonaisuuksien ja mielenterveyspalvelujen osalta. He, jotka tarvitsevat sekä sosiaali- että terveyspalveluita useilta alan eri ammattilaisilta voivat myös laajan valinnanvapauden myötä joutua tilanteeseen, jossa kukaan ei ota vastuuta heidän tarvitsemastaan koko hoito- ja palveluketjusta. Vastuu jää hoidettavalle itselleen tilanteessa, jossa ei ole voimia vertailla ja valita parasta, halvinta tai laadukkainta. Osa asiantuntijoista varoittaa jopa mallin kasvattavan hyvinvointi- ja terveyseroja Suomessa, puhumattakaan menojen kasvusta niin yhteiskunnalle kuin asiakkaalle itselleenkin.
Valinnanvapauden linjauksista puhutaan näiden eri ihmisryhmien tarpeiden erosta johtuen nyt paljon. Yksi ratkaisumalli ei ehkä ole kaikille se paras malli. Lisäksi epäselvää on, tehdäänkö päätöksiä linjauksista jo lähiaikoina vai vasta myöhemmin syksyllä. Päätöksen pohjaksi tehdyssä selvityksessä on neljä erilaista mallia valinnanvapauden toteuttamiseksi. Hallituspuolueet neuvottelevat nyt keskenään valittavasta mallista. Ongelmallista maamme suurimman uudistushankkeen kannalta on se, että vaikutuksiltaan valtavan isoa pakettia käsitellään päättäjien keskuudessa pieninä paloina. Järjestelmämme tulevaisuuteen vaikuttavat lait, kuten sote-järjestämislaki ja maakuntalaki tuodaan julkisuuteen juhannuksena, mutta niiden valmistelua jatketaan koko kesän. Vasta syksyllä on tulossa muita, ihmisten arkeen oleellisesti liittyviä lakeja, kuten valinnanvapauslaki. Kokonaisuuden hahmottaminen ja lakien vaikutusten arviointi ihmisiin on tällä tavoin palasteltuna lähes mahdotonta.
Isoja uudistuksia tehtäessä voi aikaa ja energiaa kulua moniin muihin asioihin kuin alkuperäisenä tavoitteena koskaan olikaan. Nyt onkin palattava takaisin kaikkein oleellisimpaan kysymykseen. Mikä sosiaali- ja terveyspalveluissamme oli rikki, jota aikoinaan lähdettiin korjaamaan? Korjataan ne ongelmat, muttei rikota sitä kaikkea, joka Suomessa toimii muuta maailmaa paremmin.
