Esitykseen liittyy vielä monia kysymysmerkkejä. Vaikka taustat selvitettäisiin ennen toimintaan mukaan tuloa, on mahdollista, että vapaaehtoistoimintaan hakeutunut ihminen tuomitaankin vasta sen jälkeen, kun hän on jo seurassa tai yhdistyksessä vapaaehtoisena aloittanut. On epäselvää, miten tällaiseen tilanteeseen voitaisiin puuttua. Pitäisikö vapaaehtoistoiminnassa tarkastaa ihmisten taustat aina tietyin väliajoin ja yksi ote olisi voimassa vain tietyn ajan? Tai tarkistettaisiinko ote, jos on syytä epäillä asiaa myöhemmin? Johtaisiko mahdollisuus pahimmillaan myös ihmisten keskinäiseen kiusantekoon ja mustamaalaamiseen täysin turhaan?
Ristiriitaista on myös se, että kaikki omaa aikaansa, osaamistaan ja hyvyyttään antavat tuhannet vapaaehtoistoimijat voivat joutua tarkastettaviksi, vaikka väärin perustein toimintaan mukaan hakeutuvia on pieni joukko. Suomessa jaetaan vuosittain 266 seksuaalirikostuomiota. Tuomioistuimilla on ilmoitusvelvollisuus seksuaalirikostuomiosta henkilön työnantajalle ainoastaan, jos henkilö työskentelee virkasuhteessa. Se, missä henkilö on työsuhteessa tai missä muualla henkilö aktiivisesti toimii, on nykyjärjestelmässämme viranomaisten mukaan mahdotonta selvittää. Tuntuu, että meillä on toimivat järjestelmät esimerkiksi velallisen työ- ja asuinpaikan jäljittämiseksi, mutta selvitystä ei pystytä tekemään kun kyseessä on seksuaalirikoksesta tuomittu. Rahan vuoksi voidaan syyllinen jäljittää, muttei ihmisten vuoksi. Näin ei voi olla. Pitäisikin miettiä, voitaisiinko ilmoitusvelvollisuutta laajentaa koskemaan myös tuomitun työpaikkoja ja mahdollisesti myös soveltuvilta osin järjestöihin, jos tuomittu toimii työssä tai harrastuksessa lasten parissa. Tämä tulee perusteellisesti selvittää, kun työ- ja elinkeinoministeriö ja oikeusministeriö paraikaa tekevät selvitystä olemassa olevan lainsäädännön puutteista. Tässä yhteydessä on luvattu puuttua myös juuri näihin ongelmiin.
Vapaaehtoistoimijoita koskevan lakiesityksen tärkein kohta on kuitenkin toiminnan järjestäminen niin, että mahdollisuuksia lasten hyväksikäyttöön ei syntyisi. Se tarkoittaa, että toiminnan järjestäjät ennaltaehkäisevästi miettivät toimintaansa esimerkiksi niin, että läsnä on aina useampi aikuinen. Tärkeintä on taata lapsille turvallinen harrastusympäristö ja lasten vanhemmille varmuus lastensa turvallisuudesta.
