Työ- ja elinkeinoministeriö asetti talvella 2013 meriteollisuuden tulevaisuutta pohtivan kilpailukykytyöryhmän, jonka tehtäväksi annettiin arvioida meriteollisuuden rakennemuutokset sekä valmistella ehdotukset toimenpiteiksi, jotka vahvistaisivat alan uudistumista ja kilpailukykyä. Sen tehtävänä oli tehdä esitykset valtion toimenpiteiksi. Työryhmä toteaa kesäkuussa valmistuneessa loppuraportissaan, että meriliikenne ja offshore-toiminta ovat tulevaisuuden kasvualueita. Jopa 90 % kaikista tavaroista kuljetetaan meriteitse. Kun ilmasto lämpenee, yhä pohjoisemmat alueet tulevat hyödyntämiskelpoisiksi, ja kansainvälinen kiinnostus arktisia merialueita kohtaan onkin jo kasvanut. Työryhmän arvioiden mukaan Suomesta voisi kehittyä pohjoisen sijaintinsa ansiosta arktisen osaamisen suurvalta.
Työryhmä toteaa, että vaikka arktisen tulevaisuuden kokonaisinvestointeja ei ole tiedossa, Krylov-instituutin mukaan esimerkiksi Venäjän alustarve vuoteen 2020 mennessä yksin mannerjalustan hyödyntämiseen olisi jopa 350 alusta, ja niiden hinta olisi noin 80 miljardia euroa. Mannerjalustan hyödyntäminen tarkoittaa investointeja öljyn ja kaasun etsimiseen ja tuotantotoimintaan, jossa tarvitaan offshore-lauttojen lisäksi esimerkiksi jäätä murtavia huolto- ja pelastusaluksia. Vaikka Venäjän tilaukset kohdistuisivatkin Helsingin telakkaan, Venäjä ei ole ainoa maa, joka arktisille merialueille tähyilee. Aivan samoja intressejä on niin Kiinalla, Kanadalla kuin Norjallakin. Rauman telakan osaaminen kohdistuu juuri tutkimusaluksiin ja jäänmurtajiin. Raportissa juuri niistä nähdään muodostuvan tulevaisuuden tilauskanta telakkateollisuudelle. Raportissa todetaankin, että Suomen tulisi risteilijöiden sijaan keskittyä arktisen osaamisen vahvistamiseen.
Suomi havittelee siis asemaa arktisen osaamisen suurvaltana, mutta laivanrakennusyhtiön strategiseksi päälinjaksi näyttää muodostuvan risteilijöiden rakennus. On luotettava yrityksen omaan arvioon siitä, mikä on kannattavaa ja mikä ei. On kuitenkin osattava erottaa yrityksen intressit, valtion intresseistä. Sen vuoksi Suomen hallituksen on arvioitava, turvataanko tällä päätöksellä Suomen huoltovarmuus tulevaisuudessakin ja tukeeko yhtiön päätös Suomen tavoitteita saavuttaa merkittävä asema arktisessa osaamisessa. Valtion tulisi analyysissään huomioida myös työllisyysvaikutukset alueellisesti.
Jos hallitus tulee omassa arviossaan siihen tulokseen, että näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisäpanostuksia, Rauman telakka näyttäytyisi mahdollisuutena. Telakalla on toimiva konsepti, joka mahdollistaa uuden yrityksen toiminnan tai korvaavien toimintojen löytymisen. Valtion tulisikin vakavasti harkita rooliaan myyntiaikeiden tiedustelijana ja mahdollisten ostajaehdokkaiden etsijänä. Pelkkä valtion mukanaolo toisi uskottavuutta ja houkuttelisi potentiaalisia omistajaehdokkaita.
