Ristiriitaa syntyy tosin myös hallitusohjelmaa tehtäessä. Jokainen, joka joskus on neuvottelut jostain asiasta tietää, että onnistuneet neuvottelut ovat aina kompromissien tulosta. Kun neuvottelevien puolueiden arvopohja on hyvin erilainen, voi tehdyt kompromissit tuntua kipeiltäkin. On tärkeää osata pitää kiinni omista tavoitteistaan. Aivan yhtä tärkeää on osata tulla puolitiehen vastaan. Voidaankin perustellusti kysyä, että kumpi on suurempi vaikuttaja: Se, joka pitää kiinni omista tavoitteistaan niin kauan, ettei loppujen lopuksi saa läpi yhtäkään omaa tavoitettaan? Vai se, joka saa läpi yli puolet omista tavoitteistaan, mutta joutuu ne saadakseen joustamaan osassa asioita?
Näin lomakauden kynnyksellä samanlaisessa tilanteessa ollaan monissa perheissä. Esimerkiksi neljän hengen perheessä lomatoiveet voivat olla hyvinkin erilaisia. Yksi perheenjäsenistä haluaisi Linnanmäelle. Toisen mielestä se on niin lapsellista. Hänen on päästävä lempibändin konserttiin. Toinen vanhemmista haluaa olla koko kesän rauhassa mökillä, kun taas toinen haluaisi käydä lomamatkalla Suomessa, Virossa ja Ruotsissa. Tällaisessa tilanteessa perheessä aloitetaan neuvottelut. Jos molemmat vanhemmat pitävät kiinni omista toiveistaan, heidän oma tavoitteensa toteutuu, muttei se rakenna yhteistä tulevaisuutta eikä edistä yhteistä hyvää. Onnellinen ja menestyvä on siis se perhe, jossa jokaisen toiveet tulevat huomioiduksi ja kompromissista muodostuu kaikkien yhteinen suunnitelma. Voisi siis todeta, että sankariksi nouseekin se, joka saa aikaan ongelmien sijaan ratkaisuja.
Seuraavat viikot mediassa keskustellaan hallitusohjelman sisällöstä. Ohjelmasta puhuttaessa toivottavasti muistetaan, että se on tiukan budjettikauden ohjelma, joka pitää sisällään perusturvan parannuksen ja vanhuspalvelulain lisäksi myös kaikille ikäviä veronkorotuksia ja säästötoimenpiteitä. Hallitusohjelma on nyt siis valmis, muttei vielä ole valmista. Eikä kuulukaan olla. Seuraavan neljän vuoden aikana tehtävään hallituspolitiikkaan tulee demokratiankin nimissä voida vaikuttaa vielä ohjelman valmistumisen jälkeen. Ohjelmassa linjataan suuntaa, mutta konkretiasta keskustellaan vielä useaan otteeseen. Maailma muuttuu hetkessä, ja hallitusohjelman tulee myös elää ajassa. Jos esimerkiksi taloustilanne muuttuu suuntaan tai toiseen, tulee hallituksen pystyä reagoimaan asiaan. Toiveenani onkin, että hallitusohjelma tulevaisuudessa palaa juurilleen strategiseksi linjaukseksi eikä muutu enää enempää yksityiskohtaiseksi toimenpideluetteloksi.
