On kulunut melkein neljä vuotta siitä, kun nykyinen eduskunta aloitti toimintansa. Neljä vuotta sitten tunnelmat olivat koko Suomessa odottavat, sillä eduskuntaan oli tullut poikkeuksellisen suuri joukko uusia edustajia, joista osa oli jopa politiikassakin kokonaan untuvikkoja. Hallitusneuvottelut venyivät poikkeuksellisen pitkiksi, ja lopulta Suomi sai kuuden puolueen hallituksen, jossa oli jopa vähän yllättäen edustettuina puolueet eduskunnan ääripäistä. Me kaikki tiedämme kuinka tässä tarinassa kävi sitten tuon alun jälkeen.
Tuntuu kuitenkin siltä, että nyt vaalien lähestyessä eduskunnan kulunutta neljää vuotta muistellaan lähinnä epäonnistumisien kautta. Joidenkin mielestä hallitus on epäonnistunut lähes kaikessa, mihin on ryhtynyt. Osa kritiikistä on oikeutettua ja siitä onkin syytä ottaa opiksi. Reilua olisi kuitenkin katsoa koko kuvaa ennen arvostelua.
Kuluneella kaudella Suomi joutui monella tapaa sellaisten haasteiden eteen, joita kukaan ei osannut odottaa. Kun hallitusohjelmaa neuvoteltiin kesällä 2011, ennustettiin seuraavalle vuodelle vielä 2,8 prosentin talouskasvua. Viime vuonna Suomen talous supistui kuitenkin jo kolmatta vuotta peräkkäin. On helpompi tehdä politiikkaa ja päätöksiä taloudellisella nousukaudella kuin taantuman aikana, etenkin kun samaan aikaan meneillään on suuri teollisuuden rakennemuutos, jonka kouriin ovat joutuneet Suomessa useat alat viime vuosina. Pelkästään vuosina 2007–2012 teollisuudesta katosi yli 76 000 työpaikkaa. Osa työpaikkansa menettäneistä sanoo syyn löytyvän poliitikoista, mutta on selvää ettei 76 000 työpaikkaa ole menetetty yksin hallituksen vuoksi. Syytösten sijaan keskeistä olisi kysyä miten hallitus on tukenut yrityksiä uusien työpaikkojen luomisessa, sillä emme voi estää muutoksia, mutta voimme halutessamme hallita niitä.
On tärkeää, että SDP on istunut hallituksessa tällä kaudella, vaikka se on tarkoittanut myös monia puolueen arvopohjalle hyvin kipeitä päätöksiä. Erityisesti SDP:n ansiota on kuitenkin se, ettei esimerkiksi perusturvaan ole tehty leikkauksia. Muutenkin on pyritty tekemään sellaista politiikkaa, ettei pienituloisten ja muutoin haavoittuvassa asemassa olevien taakkaa tehdä suuremmaksi.
Tällä kaudella on muun muassa tehty sadan euron korotukset työttömyysturvaan ja työmarkkinatukeen sekä korotuksia toimeentulotukeen ja asumistukeen. Lisäksi työmarkkinatuesta poistettiin puolison tuloihin perustuva tarveharkinta, eivätkä hakijan puolison tulot enää siis vaikuta työmarkkinatuen määrään. Tämä oli tasa-arvoteko. Työttömyysturvaan tuli 300 euron suojaosuus, eli työtön voi tienata 300 euroa kuukaudessa menettämättä työttömyysetuuttaan.
Pienten eläkkeiden verotusta on kevennetty tällä vaalikaudella. Perheen ja työn yhteensovittamista helpottaa joustava hoitoraha, jota voi hakea alle 3-vuotiaan lapsen isä tai äiti, jonka työaika on viikoittain keskimäärin enintään 30 tuntia. Lapsilisien leikkausta kompensoidaan pieni- ja keskituloisille perheille lapsivähennyksellä, joka on yhteishuoltajilla 50 euroa ja yksinhuoltajalla 100 euroa lastan kohden.
Tällä kaudella voimaan ovat tulleet SDP:n vaatimuksesta myös nuorisotakuu sekä vanhuspalvelulaki. Uudistukset eivät ratkaise koko nuorisotyöttömyyttä tai kaikkia vanhusten hoidossa olevia ongelmia, mutta ne ovat erittäin tärkeitä avauksia, jotka vievät asioita eteenpäin. Erittäin merkittävä on myös sosiaalihuoltolain uudistus, joka siirtää sosiaalihuollon painopistettä entistä ennaltaehkäisevämpään suuntaan. Sosiaalihuoltolain uudistuksen myötä esimerkiksi lapsiperheiden kotipalvelusta tulee lakisääteistä. Tässä siis listattuna muutamia merkittäviä neljän vuoden aikana tehtyjä päätöksiä antamaan vastapainoa sille, että mitään ei olla tehty kuluneella vaalikaudella.
On kuitenkin selvää, että kuluneeseen neljään vuoteen kuuluu myös pettymyksiä. Yksi suurimmista murheenkryyneistä on ollut sosiaali-ja terveydenhuollon kehittämisen viivästyminen. Tätä kirjoittaessani ei ole vielä varmuutta, syntyykö rakenneratkaisua tämän eduskunnan aikana. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuus on kuitenkin yksi keskeisimmistä ihmisten hyvän arjen mahdollistajista. Sitä päätöstä ei voida enää odottaa.
Maailma ei tullut valmiiksi tämänkään neljän vuoden aikana, joten työtä ja vaikeita asioita on edessään myös seuraavalla eduskunnalla sekä hallituksella. On kuitenkin hyvä muistaa, että elefantti pitää syödä pala kerrallaan.
