Kolumni julkaistu Satakunnan Viikossa 10.11.2021
Vuoden 2022 valtion talousarviossa kokeillaan ensimmäistä kertaa koskaan lapsibudjetointia. Erillinen lapsibudjetointi tarkoittaa valtion budjetin tarkastelemista lasten näkökulmasta. Se tekee näkyväksi lapsiin kohdistettavat taloudelliset voimavarat: lapsibudjetoinnilla halutaan parantaa päätöksentekijöiden tietoisuutta lapsiin suoraan kohdistuvista valtion menoista, kuten etuuksista ja palveluista. Tämän lisäksi toteutetaan vielä erityistarkastelu lasten yhdenvertaisten mahdollisuuksien toteutumisesta ja haavoittuvassa asemassa olevien lasten tukemisesta. Tavoitteena on edistää lasten oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista myös budjettitasolla. Koronan runtelemassa yhteiskunnassa päätöksien vaikutus lapsiin onkin ensiarvoisen tärkeää oivaltaa.
Lapsiin kohdistuvat valtion määrärahat ovat lähes kokonaan kasvatuksen ja opetuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusta. Ensi vuonna alle 18–vuotiaisiin suoraan kohdistettava määräraha on reilu 7 miljardia. Lapsiin kohdistettavat määrärahat ovat kasvaneet joka vuosi tällä hallituskaudella, vaikka lapsi-ikäluokan osuus väestöstä on aleneva.
Lapsiin panostamalla voidaan säästää kustannuksissa myöhemmin. Tästä hyvä esimerkki on tällä kaudella tehty oppivelvollisuusiän nosto ja maksuton toinen aste. Näin otetaan ikään kuin vakuutus nuorille tulevaisuutta varten. Toisen asteen tutkinnon suorittaneet nimittäin työllistyvät paremmin, tekevät eheämpiä työuria ja siten myös nauttivat aikoinaan eläkkeellä korkeampaa eläketasoa.
Kuntien ja tulevien hyvinvointialueiden on syytä ottaa mallia lapsibudjetoinnista. Se tulisi ottaa jokaisella hyvinvointialueella käyttöön aivan alusta alkaen. Kunhan pääsemme valtion lapsibudjetoinnissa alkuun, on kunnianhimon tasoa myös sen osalta nostettava. Nyt tehtävässä tarkastelussa huomioidaan vain välittömästi lapsiin kohdistuvat ja heille osoitettavat lakisääteiset ja harkinnanvaraiset menot sekä menot, jotka selkeästi kohdistuvat lapsiperheisiin. Tarkastelussa ei siis huomioida epäsuorasti tai välillisesti lapsiin kohdistuvia menoja, jotka ovat usein juuri päättäjille vaikeinta hahmottaa. Niiden vaikutukset voivat kuitenkin näkyä lasten arjessa merkittävinä. Jatkossa niitäkin on tärkeää arvioida nykyistä paremmin.
