Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön uudistaminen alkaa olla loppusuoralla. Työministeri Ihalainen käynnisti uudistustyön syksyllä 2013, ja välissä on ehditty uudistaa myös EU:n hankintalainsäädäntö. Suomen hankintalaki perustuu EU:n hankintadirektiiveihin, joten kansallinen lainsäädäntö on voitu valmistella vasta tämän jälkeen. Tavoitteena on ollut yksinkertaistaa hankintamenettelyjä, parantaa pk-yritysten mahdollisuutta osallistua tarjouskilpailuihin ja huomioida entistä paremmin työllisyyteen, terveyteen ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyvät tekijät. Edellisen hallituksen ohjelman mukaisesti tarkoituksena oli myös nostaa kansallisia kynnysarvoja lähemmäs EU-direktiivitasoja, jolloin suurempia julkisia hankintoja voisi siis tehdä ilman kilpailuttamisvelvoitetta.
Kenties suurimmat epäkohdat nykyisen hankintalain soveltamisessa ovat liittyneet sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamiseen kunnissa. Viime vuosina muun muassa vammaisten palveluasumisen hankinta ostopalveluina on lisääntynyt. Kun kyseessä on ihmisten koti, asiakkaiden tarpeiden huomioiminen pitäisi olla lähtökohtana asumispalveluiden hankinnassa. Työ- ja elinkeinoministeriön selvityksen mukaan halpa hinta on kuitenkin yhä ratkaisevin kriteeri tuottajan valinnassa, myös sosiaali- ja terveyspalveluissa.
Kun puhutaan vammaisten asumispalveluista, kyse ei ole yksittäisistä palveluista vaan jopa koko elämän mittaisesta asumisesta. Asumisen tulisi olla turvallista ja pitkäaikaista, mutta kilpailuttaminen sotii tätä tavoitetta vastaan. Ihminen voi joutua pahimmillaan muuttamaan jopa muutaman vuoden välein palveluntuottajan vaihtuessa. Myös henkilökunta vaihtuu usein, vaikka pitkäaikaiset työntekijäsuhteet lisäävät merkittävästi ihmisten hyvinvointia kodinomaisissa olosuhteissa. Näin ei saa olla, etenkin kun puhutaan haavoittuvassa asemassa olevan ihmisryhmän asumisesta. Nykytilanne ei tue valtioneuvoston periaatepäätöksen tavoitteita kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palveluiden järjestämisestä eikä YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen vaatimuksia.
Järjestöt ovat nostaneet ongelmaa voimakkaasti esiin hankintalain uudistusprosessin aikana ja vaatineet vammaisten henkilöiden osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuden parantamista. Nyt lakiluonnos on lähetetty laajalle lausuntokierrokselle. Valitettavasti lakiluonnos ei vammaisjärjestöjen mukaan edelleenkään ota riittävästi huomioon vammaisten oikeuksia, ja ne ovat jättäneet siihen eriävän mielipiteensä.
Järjestöt huomauttavat esimerkiksi siitä, että YK:n vammaissopimuksen mukaan kaikissa vammaisia koskevissa asioissa on neuvoteltava vammaisten henkilöiden ja vammaisjärjestöjen kanssa, mutta tämä tavoite puuttuu joistakin keskeisistä lakiluonnoksen pykälistä. Järjestöt pitävät selvänä puutteena sitä, että lakiluonnoksessa palvelunkäyttäjä ei voisi valittaa sote-palvelujen sisältöä koskevien säännösten laiminlyönnistä markkinaoikeuteen. Järjestöt vaativat myös parhaan hinta-laatusuhteen käyttöönottoa sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa, jolloin halvin hinta ei olisi enää tärkein peruste. Tämän lisäksi järjestöt esittävät kynnysarvojen korottamista sote-hankinnoissa EU:n hankintadirektiivien mukaisesti. Työ- ja elinkeinoministeriö on esittänyt 300 000 euron kynnysarvoja, kun EU:n yleisen hankintadirektiivin mukainen kynnysarvo on 750 000 euroa.
Lakiluonnos vie hankintalakia parempaan suuntaan. Siitä löytyy kuitenkin vielä paljon kohtia, joita on harkittava uudelleen. On toivottava, että vammaisjärjestöjen esille nostamat asiat tulevat uuteen käsittelyyn lausuntokierroksen jälkeen. Muuten on pelkona, ettei uusikaan laki korjaa täysin kilpailuttamisen epäkohtia sote-palveluissa. Meidän lainsäätäjien on ymmärrettävä, ettei ihmisten kotia voi kilpailuttaa kuin tavaraa.
