Joulun alla televisioon ja katukuvaan ilmestyy taas erilaisia keräyksiä, joilla halutaan tukea vähävaraisia lapsiperheitä. Itse keräyksillä halutaan pyyteettömästi tuoda hyvää mieltä sekä avustuksen saavalle että itselle. Taloudellinen apu on jouluna toki monelle perheelle tärkeää. Joulun ruokakulut kasvavat helposti normaalia suuremmiksi, ja lahjojakin vanhempi haluaisi perheen lapsille ostaa. Valitettavasti köyhän perheen tilanne ei ole tiukka vain jouluna. Näillä lahjoituksia saavilla perheillä on aivan yhtä suuri avun tarve vuoden jokaisena muunakin päivänä.
Meillä Suomessa jopa 100 000 lasta elää pienituloisissa kotitalouksissa. Kokonaisuudessaan yhteiskuntamme on viime vuosikymmeninä jatkuvasti vaurastunut, mutta lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt. Heikko-osaisuus periytyy monella elämän osa-alueella, niin terveydessä kuin esimerkiksi koulutuksessakin. Vähäosaisuus myös siirtyy helposti sukupolvelta toiselle. Meillä on perheitä, joissa jo kolmas sukupolvi on köyhä ja syrjäytynyt.
”Koulussa huudellaan kun en pääse mukaan ja heitellään pikku kolikoil”, kertoi eräs lapsi kokemuksestaan köyhyydestä omassa arjessaan. Lapsen ääni -raportin mukaan 38 prosenttia lapsista onkin joutunut jäämään pois luokkaretkeltä perheen rahatilanteen vuoksi. Köyhäksi perheensä kokevat lapset kertoivat, ettei heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin muilla lapsilla harrastaa, matkustella ja osallistua esimerkiksi koulukavereiden syntymäpäiville. Lapsen kasvulle ja kehitykselle on tärkeää kokea kuuluvansa joukkoon. Raha tai sen avulla saatavat uusimmat kännykät, vaatteet ja pelit näyttävätkin olevan keskeinen tekijä, joka saa muut jättämään erilaisen lapsen porukan ulkopuolelle.
Lukutaidon opettaminen jokaiselle suomalaiselle lapselle on aikoinaan antanut monelle kouluttautumalla mahdollisuuden nousta köyhyydestä. Lukutaidosta on myöhemmin tullut meille itsestäänselvyys, jonka tärkeyttä emme enää edes tule korostaneeksi. Samaan aikaan Suomessa joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea. Heidän lukutaitonsa ei riitä laajojen kokonaisuuksien käsittelyyn ja hahmottamiseen. Tämä vaikeuttaa merkittävästi myöhempiä opintoja ja työelämään siirtymistä. Köyhyyden riskiä lisääkin nuorilla juuri koulutuksen puute. On hyvin vaikeaa saada työtä kouluttamattomana ja lukutaidottomana.
Työllisyyden lisääminen kohentaa monen perheen taloudellista tilannetta, mutta laadukas varhaiskasvatus ja peruskoulu sekä erilaiset lasten ja perheiden tukipalvelut ovat parhaita keinoja taistella syrjäytymistä ja eriarvoisuutta vastaan. Koulujen iltapäivä- ja harrastekerhoissa tehdään erinomaista työtä sen puolesta, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mahdollisuus mielekkääseen harrastukseen. Varhainen puuttuminen silloin, kun huomataan, että lapsi tai nuori uhkaa tippua muiden matkasta, tulee inhimillisesti ja taloudellisesti takaisin moninkertaisesti. Meillä on valmiina loistavat järjetelmät, joiden toimivuus on testattu käytännössä ja monin tutkimuksin vuosikymmenten aikana, mutta niitä on myös osattava arvostaa. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen leikkaukset vain kasvattavat eriarvoisuutta ja vaikuttavat eniten jo valmiiksi heikossa asemassa olevien lasten ja nuorten tulevaisuuteen.
Rahakeräykset lapsiperheille osoittavat, että suomalaiset haluavat pitää huolta toisistaan. Hyväntekeväisyyskampanjaan osallistuminen ei kuitenkaan saisi antaa meille oikeutusta sulkea silmiämme lasten köyhyydeltä arkisissa ympäristöissämme. Joulukuisen rahalahjoituksen jatkoksi me aikuiset voisimmekin tammikuussa miettiä, miten oman lapsen syntymäpäiviltä kenenkään koulukaverin ei tarvitsisi jäädä rahan takia pois. Sen sijaan, että tuudittaudumme vain lahjoitussummien ihmettä tekevään voimaan, voisimme ottaa enemmän niitä lapsia mukaan, jotka usein tulevat porukasta poissuljetuiksi. Köyhyys itsessään on lapselle jo riittävän satuttavaa, mutta juuri ulkopuoliseksi itsensä kokeminen musertaa lapsen. Parasta auttamista onkin avata ovi sellaiselle lapselle, joka on liian usein joutunut seisomaan hänelle suljettujen ovien takana.
