Vakavin uhka nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnallemme on se, että työikäiselle väestölle ei ole tarjolla riittävästi kunnollisen toimeentulon turvaavaa työtä. Meidän on otettava vakavasti matalapalkka-aloilla työskentelevien viesti siitä, että nyt työstä saatavalla palkalla ei pysty elättämään perhettä. Motivaatio työn tekemiseen laskee sellaisessa tilanteessa merkittävästi. Tämä johtaa helposti myös kaksien työmarkkinoiden syntymiseen. Se tarkoittaa, että maahamme syntyy aloja, joihin työntekijät etsitään muualta kuin Suomesta. Tämä on omiaan lisäämään pimeää, harmaata työtä, jonka piirissä ei kunnioiteta suomalaisia työehtoja, vaan poljetaan työntekijöiden oikeuksia. Sellaista suuntausta maassamme emme halua nähdä. On siis ensisijaisen tärkeää, että turvaamme työelämään yhteiset pelisäännöt ja kaikille työikäisille työn, josta on mahdollista saada kunnollinen korvaus.
Inhimillisestä näkökulmasta keskeisimmät ongelmamme työelämään liittyen ovat työttömyyden pitkittyminen, osatyökykyisten työllistäminen ja nuorten syrjäytyminen työmarkkinoilta. Työttömänä on yhä yli 240 000 suomalaista. 90-luvun lama teki monista pitkäaikaistyöttömiä. Ihminen joutuu luopumaan liian monesta asiasta elämässään pitkäaikaistyöttömänä. Työssä olevien kouluttamista tuleekin lisätä ja monitaitoisuutta kasvattaa, sillä se luo muutosturvaa työntekijälle myös työttömyyden varalle. Työelämässä tulee lisäksi lisätä joustoja suhteessa työntekijään. Meidän tulee kyetä pitämään työssä mukana myös osatyökykyiset. Se on työntekijän kannalta inhimillistä, mutta myös yhteiskunnan kannalta välttämätöntä. Kaikkein tärkeimpänä asiana näen kuitenkin puuttumisen nuorisotyöttömyyteen. Olen työssäni nähnyt työttömiä nuoria, jotka syrjäytyvät normaalista elämästä hyvin nopeasti. Yksikään nuori ei saa kokea elämänsä alkumetreillä niin rajuja asioita kuin köyhyyttä, ulkopuolisuutta, arvottomuutta ja osattomuutta. Nuoria työttömiä ei pitäisi olla lainkaan. Tälle asialle on seuraavan eduskunnan tehtävä jotain.
Työelämän tulevaisuuden suunnasta on puhuttava aktiivisesti. Vaikuttaaksemme suomalaisten elämänlaatuun parantavasti, tulee meidän vaikuttaa juuri työstä johtuviin häiriötiloihin. Tasapaino työn, levon ja vapaa-ajan kesken luo parhaimman edellytyksen hyvinvoinnillemme ja onnelliselle elämälle.
