Paljon painoansa tiputtaneet sanovat, että kestää pitkään ymmärtää kokonsa muutos. Isosta pieneksi muuttunut ei arjen tilanteissa huomaa käyttäytyvänsä edelleen kuin olisi iso. Samanlainen todellisuuspako voi seurata myös puoluettamme, jos emme tartu rehellisesti peiliin ja analysoi näkemäämme tarkkaan. Muutos suurpuolueesta keskisuureksi puolueeksi ei anna enää edellytyksiä toimia suuren tavoin, ei ainakaan ennen kuin on saavutettu takaisin kansalaisten luottamus.
Kevään eduskuntavaalien tulos oli Sdp:n ja koko vasemmiston kannalta murheellinen: demarien kannatus oli 16,5 prosenttia ja yhteenlaskettunakin SDP:tä ja vasemmistoliittoa kannatti ainoastaan 23,6 prosenttia äänensä antaneista. Viime vaaleihin verrattuna menetimme yhteensä kahdeksan kansanedustajapaikkaa ja 2,6 prosenttiyksikköä kannatuksestamme, mikä on jatkumoa edellisten vaalien trendille. Viimeisten kahdentoista vuoden aikana kansanedustajapaikkoja on menetetty miltei parikymmentä.
Myös Satakunnan vaalipiirin kannalta tulos oli historiallinen. Olemme yhä Suomen sosialidemokraattisin maakunta, mutta Sdp menetti valta-asemansa maakunnan suurimpana puolueena ja sai väistyä ykköspallilta perussuomalaisten tieltä. Perussuomalaisten kannatus Satakunnassa oli 25 prosenttia ja Sdp:n 22,6 prosenttia. Esimerkiksi Porissa Sdp:n kannatus tippui 0,9 prosenttiyksikköä 21,7 prosenttiin, kun samaan aikaan perussuomalaiset onnistuivat nostamaan kannatustaan 1,4 prosenttiyksikköä 26,5 prosenttiin. Rauma sen sijaan pitää kärkipaikkaa koko maan sosialidemokraattisimpana kuntana 37,4 prosentin kannatusluvullaan.
Sdp:n kannatuksessa suurin pudotus tapahtui eteläisen Satakunnan kunnissa. Eurassa kannatus tippui 5,8 prosenttiyksikköä 27,1 prosenttiin ja Köyliössä 5,4 prosenttiyksikköä 16 prosenttiin. Kannatus vajosi merkittävästi myös Eurajoella (3,8 prosenttiyksikköä), Kokemäellä (3,4 prosenttiyksikköä) sekä Säkylässä (3,1 prosenttiyksikköä). Pieni valonpilkahdus tuli pohjoisesta, sillä demarit onnistuivat lisäämään kannatustaan Merikarvialla 5,5 prosenttiyksikköä 24,1 prosenttiin sekä Siikaisissa 1,0 prosenttiyksikköä 14,3 prosenttiin. Plussalla oltiin myös Harjavallassa, jossa kannatus kasvoi 0,3 prosenttiyksikköä. Näitä muutoksia puolueen kannatuksessa suuntaan tai toiseen selittänee paikkakunnan omat ehdokkaat, olipa kyse sitten Sdp:n tai muiden puolueiden listalla olevista tai puuttuvista ehdokkaista. Äänestäjille tuttu ehdokas vetoaa myös eduskuntavaaleissa. Sen sijaan Pyhäjärviseudun kannatuksen pudotuksen taustalla lienee pitkän poliittisen uran tehneen vaalikonkarin Harri Lehtosen puuttuminen listalta. Hyväkään uusi ehdokas ei suoraan pysty astumaan konkarin saappaisiin. Eniten ääniä keräävän ehdokaslistan salaisuus lieneekin siis sopiva yhdistelmä ensikertalaisia ja kokeneita ehdokkaita.
Monesta positiivisesta signaalista huolimatta Satakunnankin kokonaiskuva on kuitenkin sellainen, että myös meidän on syytä pohtia tulevaisuuden suuntaamme. Vaalityön tekemisen tapojamme on mahdollista monipuolistaa. Ehdokkailla tukiryhmineen oli loistavia uusia ideoita ja paljon intoa. Heidän keräämänsä kokemukset, huomiot ja onnistumiset on syytä kerätä, ja laittaa hyvät ajatukset käytäntöön myös vaalien välillä. Yhteisöllisyys ja positiivinen henki joka ehdokkaiden kesken rakentui, lupaa hyvää tulevaisuudesta. Sitä ei saa nyt kadottaa.
Vaikka totuutta onkin nyt katsottava silmiin, ei analysointiin kannata jäädä liikaa kiinni. Katse on käännettävä tulevaan ja keskityttävä liikkeemme uuteen tulemiseen. Politiikassa eteen tulee nousuja ja laskuja niin kuin elämässä yleensäkin. Oleellista tulevaisuudelle on se, millaisen peruspohjan pystymme puolueellemme luomaan. Mitä vahvempi peruspohja on, sen pienemmillä vaurioilla selvitään nousujen ja laskujen aiheuttamista heilahduksista.
