Alkava vuosi tuo todeksi ne asiat, joista viime vuonna eduskunnassa päätettiin. Erityisesti monet työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa olleet lakiesitykset ovat nyt vasta nousseet mediassa esille. On ollut jopa hämmentävää huomata kuinka jokin valiokunnan hyvänä pitämä uudistus teilataan jo heti epäonnistuneeksi.
Yksi tällainen esimerkki on kunnan mahdollisuus palkata työntekijä työpajalle palkkatuella, vaikka kunnassa olisi esimerkiksi osa-aikaisessa työssä muita työntekijöitä. Uudistuksen sanotaan murentavan jo työssä olevien oikeutta saada ensisijaisesti työtä osa-aikatyössä tai lomautettuina ollessaan.
Tämä tärkeä lain antama suoja sekoitetaan kuitenkin nyt täysin toisenlaiseen tilanteeseen, pitkäaikaistyöttömien työllistämistoimiin. Valiokunta teki pitkään työtä, jotta lakiesitystä saatiin muutettua nykyiseen muotoonsa. Lähtökohtaisesti siis edelleen palkkatukea harkittaessa kunnan on tarjottava työtä ensin esimerkiksi kunnassa oleville lomautetuille ja osa-aikaisille. Poikkeuksena kunnat ja järjestöt voivat kuitenkin ottaa työpajaan tai vastaavaan valmennusyksikköön työkokeiluun tai palkkatuettuun työsuhteeseen henkilön sellaisiin tehtäviin, joita työnantajan palveluksessa oleva henkilöstö ei muutoin tee. Tällä muutoksella haluttiin varmistaa pitkäaikaistyöttömien mahdollisuus päästä esimerkiksi työharjoittelun jälkeen palkkatuettuna oikeaan työsuhteeseen ja siten auttaa työttömyyden katkaisussa, työkokemuksen saamisessa ja työpolun luomisessa. Työttömiä ja lomautettuja ei pidä laittaa vastakkain, vaan huolehtia jokaisen työllistämisestä parhaalla mahdollisella tavalla.
Toinen valiokunnan hyvänä pitämä uudistus on vuoden alusta voimaan tullut 60 vuotta täyttäneiden mahdollisuus työskennellä eläkeikään asti palkkatuetussa työssä. Tuen enimmäisaika on 24 kuukautta kerrallaan, ja sen täyttymisen jälkeen tukea voidaan myöntää välittömästi uudelleen. Hallituksen tavoitteena on ollut järjestelmän selkeyttäminen ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisen edistäminen. Palkkatuki helpottaa esimerkiksi niitä, jotka joutuvat irtisanotuiksi tai jotka eivät palkkatuen jälkeen löydä töitä ja tippuvat nykyisellään takaisin alhaisemmalle työttömyysetuudelle. Uudistuksella parannetaankin merkittävästi ikääntyneiden työntekijöiden toimeentuloa. Totta kai työllistyminen avoimilla työmarkkinoille pitää olla ensisijainen vaihtoehto, mutta tällaisessa vaikeassa työllisyystilanteessa huolehditaan nyt siitä, ettei lähellä eläkeikää työttömäksi jäävä joudu työttömyyden loukkuun eläkeikään asti.
Työttömyysturvalakiesitystäkin muutettiin viime vuonna valiokunnassa. Lakimuutos tuo osittain työttömälle lisää velvotteita. Työttömän on jatkossa otettava vastaan työtä myös 80 kilometrin työssäkäyntialueen ulkopuolelta, jos päivittäisen työmatkan kesto olisi julkisia liikennevälineitä käyttäen kokoaikatyössä enintään kolme tuntia. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuitenkin ehdotti, että työttömille tulisi oikeus kieltäytyä työstä työpaikan sijainnin ja työmatkakustannusten perusteella. Työtön voi siis kieltäytyä ottamasta vastaan työtä työmatkan kestoon liittyvillä perusteilla tai jos työmatkan kustannukset nousisivat niin suureksi, että työn vastaanottaminen työssäkäyntialueen ulkopuolelta olisi taloudellisesti kannattamatonta. Tällainen on pääkaupunkiseudulla täysin mahdollista, sillä esimerkiksi Hämeenlinnasta Helsinkiin päivittäin junalla matkustavan siivousalan työntekijän palkka jää todennäköisesti matkakulujen jälkeen pienemmäksi kuin työttömyyskorvaus. Lainsäädännöllä ei haluttu tukea työssäkäyvän köyhälistön syntyä Suomeen.
Valiokunta myös muutti lakiesitystä siten, ettei työttömän tavoittamatta jäämistä puhelimitse rinnasteta työllistymissuunnitelman laatimistilaisuuteen saapumatta jättämiseen. Nyt siitä on seurannut vähintään 15 päivän korvaukseton määräaika. Puhelin- ja verkkoyhteyksien toimiminen voi kuitenkin olla sattumanvaraista ja epäonnistua työnhakijasta riippumattomista syistä, minkä vuoksi on tärkeää, ettei tätä puhelinkaressia nyt lakiin tullut. Varsinkin kun viisi minuuttia myöhemmin takaisin soittaminen työvoimavirkailijalle on mahdotonta puhelinkeskusjärjestelmän vuoksi.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta muutti viime vuonna useampaa lakiesitystä ennen eduskunnan lakien hyväksyntää. Kaikki muutokset tapahtuivat perusteellisten kuulemisten jälkeen. Itse asiassa juuri kuulemisissa esille nousivat lakimuutosten konkreettiset vaikutukset arkeen. Jotkin muutokset olisivat jopa johtaneet työllistämistoimien vaikeutumiseen. Arkijärkeä käyttämällä valiokunta halusikin tuoda lisää tolkkua työllisyyspolitiikkaan.
