Kotiin ja asumiseen liittyvät muutokset ovat meille kaikille merkittäviä, mutta erityisen raskaita pahimmillaan säännöllisin väliajoin tapahtuvat muutokset ovat haavoittuvassa asemassa oleville ihmisryhmille.
– Esimerkiksi kehitysvammaisille tuttu elinympäristö tuo turvallisuuden ja pysyvyyden elämään, ja kodinomaisissa asumispalveluissa pitkäaikaiset työntekijäsuhteet lisäävät hyvinvointia. Asumispalveluiden kilpailuttaminen ja sen myötä mahdollinen palveluntuottajan ja asuinympäristön sekä työntekijöiden vaihtuminen voi johtaa päinvastaiseen tilanteeseen. Nämä kehityssuunnat ovat vastoin YK:n yleissopimuksen periaatteita, joiden mukaan vammaisilla on oikeus elää yhdenvertaisesti yhteisössä sekä valita asuinpaikkansa ja asumismuotonsa ilman pakkoa tiettyyn ratkaisuun.
Viime aikoina on myös käynyt ilmi, ettei vammaisia välttämättä kaikkialla edes haluta omaan naapuriin, vaan esimerkiksi tukiasuntojen rakentaminen pyritään estämään.
– On törkeää, että osa suomalaisista ei edes hyväksy vammaisia naapuriinsa asumaan. Asunnon arvo on näille ihmisille merkittävämpää kuin ihmisarvo. Kysynkin, mikä meissä ihmisissä on vialla, jos jopa naapurin poikkeavasta ulkonäöstä valitetaan. Kyse on vakavasta asenneongelmasta, johon on nyt saatava muutos. Yhteiskunnasta kertoo paljon se, miten se kohtelee heikoimpiaan.
