Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 12.5.2022
Euroopan turvallisuusympäristön muutos on johtanut Suomessa pikaisiin toimiin: puolustuksen lisäresursointiin, turvallisuuspoliittisen linjan päivittämiseen ja Nato-jäsenyyden harkintaan. Ensimmäiset päätökset puolustuksemme lisäresursoinnista on jo tehty ja eduskunta on pika-aikataululla käsitellyt ajankohtaisselontekoa. Tämä parlamentaarinen prosessi on ollut tärkeä. Se osoittaa Suomen demokratian vahvuudet: tietoon pohjautuva päätöksenteko ja kyky laajaan parlamentaariseen keskusteluun. Tämän prosessin lopputulemana on ilmeistä, että turvallisuusympäristön muutos edellyttää puolustuksemme vahvistamista, ja siksi katseet kohdistuvat nyt Natoon.
Kansanedustajien tärkeä tehtävä on ollut eduskuntaprosessin aikana pystyä puntaroimaan yleisen tiedon lisäksi mittava määrä yksityiskohtia. Sopimukselliset sitoutumiset, hakuprosessin aikataulut, jäsenyyden kustannukset, harmaan ajan riskit ja pidemmän aikavälin maailmanpolitiikan kehittyminen ovat olleet muun muassa valiokuntien kokousten asialistoilla. Oman haasteensa on lisäksi tuonut jatkuvasti muuttuva sotatilanne Ukrainassa. Tärkeää on ollut arvioida huolellisesti myös sen seuraukset Suomelle, jos emme reagoisi muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen.
Naton suurin vahvuus on sen luoma uskottava pelotevaikute, joka nostaa huomattavasti kynnystä vieraan vallan hyökkäyksille jäsenvaltioon. Naton perussopimuksen 5. artiklan mukaan hyökkäys yhtä Naton jäsenmaata kohtaan on hyökkäys kaikkia sen jäsenmaita kohtaan. Koko jäsenyyden tärkein lisäarvo lienee juuri kyseisessä artiklassa.
Perinteisen puolustuksen ohella liittoutuminen lisäisi laajamittaista puolustautumista monia uhkia vastaan. Nato vahvistaisi Suomen sotilaallista huoltovarmuutta ja koko yhteiskunnan kriisivalmiutta. Konventionaalisen sodankäynnin rinnalla on varauduttava myös sodankäynnin moderneihin muotoihin. Kyber-, informaatio- ja rajavaikuttamisen varautumistasoa tulee nostaa myös Suomessa.
Natopohdinta on tuonut päättäjien pöydille myös erittäin vaikeat kysymykset joukkotuhoaseista. Ukrainaan hyökättyään Venäjä on toistuvasti todennut olevansa valmis käyttämään ydinaseita. Yhteisesti sovittujen pelisääntöjen sijaan sotilaallinen voima, maailmanjärjestystä ylläpitävänä voimana, kasvaa. Suurvalloille puolustuksellista vahvuutta antavat lopulta kaikkein pelottavimmat hyökkäysaseet – ydinaseet. Ydinaseiden pelotevaikutusta pidetään lähes murtamattomana.
Suomen tavoite on ydinaseeton maailma. Joutuisimmeko luopumaan tavoitteestamme, jos liittyisimme osaksi Natoa? Emme, sillä Suomen tavoite ydinaseettomasta maailmasta on myös Naton tavoite. Ydinasesuunnitteluryhmän jäsenenä Suomi kuitenkin jatkossa keskustelisi ydinaseisiin liittyvästä politiikasta Naton sisällä. Se olisi muutos nykyiseen.
Joukkotuhoaseet herättävät luonnollisesti pelkoa myös ihmisissä. Suomen rauhaa rakastava kansa ei halua ydinaseita maaperälleen. Tämän arvopohjan jakanee myös eduskunnan enemmistö. Ydinaseisiin on syytä suhtautua erittäin vakavasti. Niiden käyttökynnys on äärimmäisen korkea. Ydinasevaltiotkin tietävät, ettei ydinsodassa ole voittajia.
Venäjän julma sodankäynti ja ydinaseilla uhittelu on johtanut uuden ajanjakson alkamiseen suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Länsi tuomitsee Venäjän toimet jyrkästi. On vaikea arvioida, millaiseksi lännen ja Venäjän suhde muodostuu ajan kuluessa. Lähitulevaisuuden näkymä on kuitenkin synkkä. Luottamusta Putinin Venäjään ei ole. Suomi kuitenkin tukee kaikin keinoin Euroopan tietä rauhaan ja vuoropuheluun.
Valtiojohto kertoo omat kantansa Suomen turvallisuusympäristön vahvistamiseen aivan näinä hetkinä. SDP:n eduskuntaryhmä ja puoluehallitus sekä puoluevaltuusto ottavat kantaa asiaan lauantain kokouksissaan. Ulkoasiainvaliokunnan kymmenet asiantuntijakuulemiset ovat nyt takana ja on aika valiokunnan mietinnölle. Oma kantani valiokunnan jäsenenä on selvä. Tuen Suomen Nato-jäsenyyttä, jotta vahva, kansallinen puolustuskykymme voisi saada tuekseen sellaista pidäkettä, joka takaisi rauhan säilymisen myös jatkossa. Tärkeintä on rauha.
