Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 13.8.2020
Pieni covid-19-virus on koetellut valtioiden kestävyyttä joka puolella maailmaa. Virustartunnat ovat levinneet niin rikkaissa kuin köyhissäkin maissa väestön terveyttä, maailmantaloutta ja maailmanpolitiikkaa lamauttavalla tavalla.
Koronakriisi on kiristänyt valtioiden välejä myös Euroopassa, mutta erityisesti Yhdysvallat ja Kiina ovat pahasti napit vastakkain. Yhdysvallat on syyttänyt Kiinaa viruksen tahallisesta levittämisestä ja pyrkimyksestä romahduttaa USA:n talous. Virus on tosin ollut aivan yhtä kohtalokas myös Kiinalle, kuten koko maailman väestölle ja taloudelle.
Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa tutkimuksessa Kiinan vastuusta pandemian leviämiseen arvioidaan, ettei Kiinaa voida pitää syypäänä viruksen tahalliseen levittämiseen maailmanlaajuisesti. Sen sijaan Kiinan toimia taudin leviämisestä tiedottamiseen kansainvälisiin toimielimiin, kuten WHO:lle, voidaan pitää kansainvälisten lakien vastaisina.
Koronakriisi onkin vain yksi lisäsyy suurvaltojen väliseen taisteluun. USA on jo aiemmin havahtunut uhkakuvaan, jossa Kiina on nousemassa maailman herraksi. Teollisuuden siirtyminen halvempien tuotantokustannusten perässä kehittyviin maihin on muuttanut maailman valta-asetelmia isosti.
Kiina on pystynyt lisäämään väestönsä työllisyyttä ja parantamaan ihmisten toimeentuloa. Kiinalaisten osaaminen on kasvanut ja Kiina on ottanut haltuunsa monia teollisuudenaloja, joita ennen hallitsivat vain länsimaat. Tämä näkyy levottomuutena erityisesti Yhdysvalloissa.
Maailman herruutta tavoitellaan nyt teknologian avulla. Se maa, joka omistaa käyttämämme verkkoliittymät, kertyvän datan, internetin ja sen sovellukset, hallitsee muita. Kiina ja Yhdysvallat tavoittelevat molemmat johtavaa asemaa tekoälyn kehittäjinä.
Teknologiateollisuuden tuotantoketjut ovat ehtineet jo keskittyä vahvasti Kiinaan. Se ei ole sattumaa. Kiina on rahoittanut merkittävästi internetin runkoverkkoja, verkkokauppoja ja maksupalveluita ympäri maailmaa vuodesta 2013 lähtien.
Yhdysvallat on vastannut kiinalaisen teknologian ja sen standardien levittämiseen rajoittamalla tiukasti puolijohteiden ja mikrosirujen vientiä. Ilman niitä on vaikea tehdä älylaitteita. Yhdysvallat hallitsee mikrosiruja, mutta mikrosiruja tarvitsevat laitteet tehdään pääosin Kiinassa.
Länsimaiden huoli Kiinan noususta johtavaksi teknologiakehittäjäksi ei ole turhaa. Kiinan käsitykset yksityisyydensuojasta, kansalaisten valvonnasta ja ihmisoikeuksista poikkeavat merkittävästi meillä totutuista.
Mikäli Kiina ja Yhdysvallat päätyvät kehittämään tahoillaan omaa, toisistaan erillistä, internetiä ja tulevaisuuden teknologiaa, muu maailma joutuu valitsemaan puolensa. Tällä on suuri vaikutus maailmantalouteen. Kiristyvä kilpailu horjuttaa myös globaalia turvallisuutta.
Koronakriisi tulee väistämättä vaikuttamaan myös maailman päättäjien tapaan nähdä tulevaisuus. Se voi merkitä poliittisen vallan siirtymistä entistä enemmän kansallisvaltioille ja perinteisemmän geopolitiikan paluuta. Globalisaatio voi muuttua ainakin osittain lokalisaatioksi, etenkin teollisuuden tuotannon osalta.
Tätä muutossuuntaa on Suomessakin osattava hyödyntää. Koronakriisi tulee olemaan merkittävä suunnanmuuttaja maailmanpolitiikassa ja maailmantaloudessa. Suunta on tosin vielä epäselvä.
