Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 8.10.2020.
Kansalaisten avunpyynnöt koskettavat minua aina syvästi. Haluan auttaa. Joskus onnistunkin, mutta liian usein saan vastaani asioita, joihin en pysty suoraan vaikuttamaan. Erityisen vaikeita ovat terveyteen, joskus jopa elämään ja kuolemaan liittyvät yhteydenotot. Niiden edessä koen myös voimattomuutta. Yritän silloin siirtää katseeni järjestelmäämme. Kysyn, toistuuko saamissani yhteydenotoissa jokin järjestelmätason asia, joka vaikeuttaa yhteyttä ottaneen ihmisen elämää arjessa. Kun sellaisen löydän, pyrin vaikuttamaan järjestelmämuutoksen käynnistymiseen.
Sain muutaman yhteydenoton syöpää sairastavilta ihmisiltä jokin aikaa sitten. Heidän tilanteensa olivat erilaisia, myös syöpätyypit. Tarinoista löysin kuitenkin yhtäläisyyttä. Lääkäri oli löytänyt heille lääkkeen, joka antoi hyvän hoitovasteen. Lääkärin suosittelema lääke ei kuitenkaan ollut Kelan korvaama lääke juuri heidän syöpätyyppiinsä. Tilanne tuntuu kaikista osapuolista käsittämättömältä: on olemassa helpotusta tuova lääke, mutta sen hinta on niin korkea, että omin varoin ei kovin pitkään lääkettä pysty käyttämään. Toiselle syöpäsairaalle sama lääke voi olla kokonaan yhteiskunnan korvaama. He kysyivät, miten näin voi olla Suomessa?
Suomessa terveydenhuolto pyrkii korvaamaan potilaiden syöpälääkkeet. Tätä varten on olemassa lääkekorvausjärjestelmä, jolla pyritään varmistamaan, että kaikki potilaat saisivat tarpeellisen lääkehoidon kohtuullisin kustannuksin. Lääkekorvausjärjestelmässämme lääkkeen annostelutapa vaikuttaa käytännössä siihen, mitä kanavaa pitkin lääkitys maksetaan. Sairaalalääkkeet, jotka annetaan potilaalle sairaanhoidon yhteydessä, ovat sairaanhoitopiirien kautta kunnille päätyviä kustannuksia, kun taas apteekkilääkkeet potilas hankkii itse apteekista. Apteekkilääkkeistä voi saada Kela-korvausta, jolloin lääkkeet maksaa omavastuun jälkeen valtio.
Lääkkeiden hintalautakunta (Hila) vahvistaa korvattavien lääkevalmisteiden Kela-korvattavuuden. Ongelmana kuitenkin on, että nykyisen järjestelmän puitteissa Suomessa voi mennä jopa 3–5 vuotta, ennen kuin uusi lääke saadaan Kela-korvauksen piiriin. Ilman Kela-korvausta jääneet lääkkeet jäävät kokonaan potilaan maksettaviksi. Lääkkeen hinta voi tällöin tarkoittaa jopa tuhansien eurojen kuluerää, joka jää yhden ihmisen kustannettavaksi.
Nykyinen lääkekorvausjärjestelmämme on peräisin vuodelta 1964. Samaan aikaan syöpähoidot kehittyvät jatkuvasti ja yhä useammin toivottomaankin tilanteeseen saadaan helpotusta, kun lääkäri löytää syöpäsairauteen sopivan uuden lääkkeen tai yhdistelmähoidon. Nykyinen lääkekorvausjärjestelmä soveltuu erittäin huonosti eri lääkemuotojen yhdistelmähoitoihin.
Huomenna vietetään Roosa nauha -päivää. Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräys tukee ensi kertaa rintasyöpätutkimuksen lisäksi myös muiden syöpien tutkimusta. Roosa nauha -keräykseen osallistumalla jokainen suomalainen voi osoittaa solidaarisuutta syöpäsairaille.
Samalla päivä antaa myös hyvän hetken pohtia, mitä Suomessa voitaisiin tehdä paremmin syöpäsairaiden tukemiseksi. Selvää on, että lääkekorvausjärjestelmämme kaipaa pikaisesti remonttia. Järjestelmän on kehityttävä vastaamaan ihmisten tarpeita. Syöpäsairaat eivät voi jäädä odottamaan lääkkeiden korvattavuutta vuosikausia.
