Kolumni julkaistu 27.4.2020 Satakunnan Kansassa
Koronakriisin keskellä ihmiset ovat hämillään suojavälinekeskustelusta. Moni taho tekee nyt kaikkensa, jotta hoito- ja hoivatyöhön saadaan suojavälineitä. Keskinäinen syyttely ja vastuun siirtäminen eivät lisää mahdollisuuksiamme onnistua. Päinvastoin. Se syö kansalaisten luottamusta. Huoltovarmuuskeskuksen suojavälinetilauksen ympärillä syvenevät sotkut suorastaan kiukuttavat. Syyttelyn sijaan yritän katsoa asiaa ulkopuolelta.
Huoltovarmuuskeskuksen johtaja sai tehtävän, jossa suojavälineiden hankintaan yhdistyi massiivinen päätehtävä – yhteiskuntamme suojaaminen koronan leviämiseltä. Hankintaa tehtiin lisäksi vaikeassa maailmapoliittisessa tilanteessa. Kuitenkin tätä monisyistä, pirullista, ongelmaa näyttäisi yritetyn ratkaista kesynä ongelmana. Pirullisen ongelman setviminen vaatii vaihtoehtoisten polkujen etsimistä. Se on kaaoksen reunalla toimimista. Täydellisyyden tavoittelu, eli suojavälineiden nopea hankkiminen ja siten ongelman täydellinen ratkaiseminen, on voinut johtaa osaltaan tehtyihin virheisiin.
Pirullisiin ongelmiin ei ole täydellisiä vastauksia, eivätkä pirulliset ongelmat ratkea yhden ihmisen keinoin. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan eri alan asiantuntijoita. HVK sai resurssilisäystä hankintaosaamisen vahvistamiseksi. Hyödyntämättä jätettiin kuitenkin se joukko toimijoita, jotka olisivat yhteistyössä voineet ratkaista pirullista ongelmaa. Sairaanhoitopiirit tekevät varustehankintoja jatkuvasti. Millainen osaaminen olisikaan pystytty valjastamaan pirullista hankintatehtävää ratkomaan kokoamalla yhteen kaikki maamme sairaanhoitopiirien hankintavastaavat? Entäpä Kiinan asiantuntijamme? Tai asioiden kanssa normaalioloissa operoivat yrityksemme? Lopputulos olisi voinut olla ainakin julkisesti hyväksyttävämpi, jos laaja joukko maamme ammattilaisia olisi yhdessä asiaa yrittäneet ratkoa.
Johtuivatko HVK:n johtajan virheelliset toimintatavat ammattitaidottomuudesta? Sellaisenkin kuvan voi toiminnasta saada. Tehtyjä rikkeitä on vaikea hyväksyä mistään syystä. Samalla on kuitenkin sanottava, että juuri pirullisten ongelmien luonne voi johtaa virheellisiin tulkintoihin tai toimintatapoihin. Monimutkaisessa toimintaympäristössä ei voida edes olettaa, että johtajat olisivat virheettömiä. Ja kuitenkin juuri sitä kansalaiset odottavat johtajiltaan. HVK toimii nyt kaaoksen reunalla, jossa se kehittyy ja uudistuu organisaationa. HVK tarvitsee johtajan, joka osaa luotsata Suomen huoltovarmuuden vahvempana kohti seuraavia kriisejä.
