Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 10.3.2022
Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut sota tuntuu kylmäävältä. Se on ensimmäinen täysimittainen sota Euroopan mantereella sitten toisen maailman sodan, mutta sotatoimiltaan erilainen. Sotaa käydään nyt fyysisen rintaman lisäksi virtuaalisella rintamalla ja me kaikki seuraamme sen järkyttäviä tapahtumia suorana lähetyksenä.
Kotoaan pakenevien ihmisten epätoivo, itkevät pakolaislapset ja läheisensä sodassa menettäneiden suru repivät auki omat kansalliset haavamme. Tunnemme ukrainalaisten tuskan ja pelon, ja haluamme osoittaa tukemme heille.
Moni meistä toivoi, että 2020-luvulla ihminen olisi esi-isiään viisaampi. Kuluneina vuosikymmeninä teknologian kehitys on ratkaissut monia arkisia murheitamme, mutta samaan aikaan olemme tiedostaneet kehityksen johtavan väärien ihmisten käsissä myös yhä massiivisempaan tuhoon.
Toiselle valtiolle voi aiheuttaa isoa vahinkoa teknologisin keinoin. Toisen maan puolustusta voi pyrkiä heikentämään ennen sotilaallista hyökkäystä lisäämällä maan sisäistä sekasortoa. Tähän Venäjä pyrki Ukrainassakin. Esimerkiksi Ukrainan valtionhallinnon verkkosivuihin kohdistui jo tammikuussa mittavia kyberhyökkäyksiä. Viikkojen ajan ympäri Ukrainaa tehtiin satoja perättömiä pommiuhkauksia ennen lopullista eskalaatiota. Tällaiset teot ovat osa hybridisodankäyntiä. Pommien ja ohjuksien lisäksi Ukraina joutuu vastaamaan aivan uudenlaisiin hyökkäyksiin.
Hybridiuhista puhutaan silloin, kun ulkopuolinen taho aiheuttaa tahallaan epävakautta toiseen valtioon tarkoituksenaan lisätä epäjärjestystä maassa tai lamaannuttaa valtion toiminta. Informaatiovaikuttaminen on olennainen osa tällaista hyökkäystä. Informaatiovaikuttamisella tarkoitetaan vieraan vallan pyrkimystä vaikuttaa päätöksentekoomme, maan toimintakykyyn tai kansalaisten mielipiteisiin. Tämä tapahtuu esimerkiksi verkossa vakoiluna, häirintänä tai peiteltynä kansalaisaktivismina. Sodan vaarat vaanivat verkossakin.
Informaatiovaikuttamista käytetään myös puolustukseen. Ukraina on esimerkiksi julkaissut videoita kiinniotetuista venäläisistä sotilaista, jotka kertovat joutuneensa Ukrainaan pakotettuina tai huijattuina. Ulkopuolisten on vaikea tietää näidenkään videoiden totuudenperää. Myös yksittäiset ihmiset ottavat osaa informaatiosotaan. Kun Venäjä esti sosiaalisen median kanavia toimimasta Venäjällä, ihmiset kävivät kirjoittamassa ravintoloiden verkkoarvosteluihin viestejä venäläisille siitä, mitä Ukrainassa oikeasti tapahtuu.
Hybridiuhkiin varautuminen on osa-alue, jonka kehittäminen on noussut myös Suomessa ajankohtaiseksi kysymykseksi. Suomi on varautunut monenlaisiin uhkiin. Vaikka lainsäädäntö ei yksin pysty ratkaisemaan hybridiuhkien kaltaisia uusia turvallisuusuhkia, on lainsäädännön oltava ajan tasalla. Tästä syystä hallitus on käynnistänyt valmiuslain uudistamisen. Erityisesti hybridivaikuttamisen osalta lakia on vahvistettava pikaisesti. Siviiliyhteiskunnan valmiutta hybridiuhkiin tulee lisätä. Keskeistä on myös sisäinen eheytemme.
Suomalaisten tulee kansana olla entistä tietoisempia hybridiuhista. Meidän on lisättävä tietoisuutta informaatiovaikuttamisen keinoista ja vaaroista osana maanpuolustusvalmiuttamme. Esimerkiksi internetissä tapahtuu mielipidevaikuttamista ilman, että sen kohteena välttämättä edes huomaa olevansa. Vieraalle vallalle voisi esimerkiksi olla hyödyllistä saada suomalaisille virheellinen mielikuva oman maan puolustuskyvystä. Sekasortoa on helppo aiheuttaa saamalla kansa taistelemaan jostain asiasta keskenään tai kylvämällä epäluottamusta maan päättäjiin. Tällaisia lieveilmiöitä olemme nähneet pandemian yhteydessä. Meidän jokaisen on ymmärrettävä näitä mekanismeja nykyistä paremmin, sillä ne ovat helppo tapa vieraalle vallalle vaikuttaa Suomen sisäiseen eheyteen ja sitä kautta turvallisuuteen. Suomen etu vaatii meiltä jokaiselta tarkkuutta omissa toimissamme.
Hybridivaikuttamiseen varautumisessa tärkeä rooli on myös medialla. Aika ajoin kuulee keskustelussa heittoja median korruptoitumisesta Suomessa. Ne ovat pahojen puheiden kaikuja muista maista, joilla ei ole totuuspohjaa Suomessa. Toivottavasti ymmärrämme nyt, miten tärkeää on puolustaa riippumatonta mediaa maassamme. Kritiikki toki on avoimessa yhteiskunnassa välttämätöntä. Suomalaisen median tulee tehdä osansa kansalaisten luottamuksen ylläpitämiseksi. Toimittajan korkea työetiikka takaa sen, että emme itse omilla toimillamme vähennä uskoa riippumattoman mediaan.
