Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) haluaa, että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun vanhustenhoidon nykytilasta ja tulevaisuudesta Suomessa. Salonen jätti asiaa koskevan keskustelualoitteen eduskunnan puhemiehistölle perjantaina 11.3.
Julkisuudessa on jälleen herätty keskustelemaan maamme vanhustenhoidon tilasta mm. pääkaupunkiseudulla tapahtuneiden vanhusten kotipalokuolemien tai Turussa ilmi tulleiden vanhuspsykiatrian osastolla tapahtuneiden laiminlyöntien ja pahoinpitelyjen vuoksi. Tapaukset eivät kerro koko totuutta vanhustenhoidon ja vanhuspalvelujen tilasta, mutta ne ovat kuitenkin vahva signaali myös päättäjille siitä, että vanhuspalvelut ovat Suomessa yksi väestömme hyvinvoinnin onnistumisen keskeisistä kysymyksistä. Suomessa jokaiselle ikäihmiselle on turvattava inhimillinen vanhuus, painottaa Salonen.
Salosen mukaan vanhuspalveluiden nykytila ja tulevaisuus on yksi aikamme suurimmista ratkaisua odottavista sosiaalipoliittisista kysymyksistä.
Väestön ikääntymisen vuoksi apua tarvitsevan vanhusväestön määrä lisääntyy ja eliniän pidetessä raskaan laitoshoidon tarve elämänkaaren lopussa kasvaa. Nyt moni ikäihminen ja omainen on hädissään, kun kotona ei enää pärjätä, muttei käytännössä tunnu olevan muita vaihtoehtojakaan hoivalle. Se ei riitä, että vanhusta autetaan aamulla pesuissa ja pukeutumisessa, päivällä tuodaan ruoka pöydälle ja illalla laitetaan sänkyyn nukkumaan, jos muun ajan on asunnossaan yksin turvattomana ja kokonaisvaltaisen hoivan tarpeessa. Kotihoito ei voi olla ihmisten säilömistä asuntoihin. Sitä ei halua vanhus, hänen läheisensä eikä alan ammattilaisetkaan. Siksi meidän on puhuttava siitä, mitä kotona neljän seinän sisällä tapahtuu tietääksemme onko vanhuksen hyvä olla kotona.
Salonen harmittelee, että erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksia on tehty viime vuosina niin kiinteästi, että keskustelu palvelujen laadusta ja sisällöstä on jäänyt eduskunnassa paitsioon.
Vanhuspalvelulaki on nyt ollut voimassa kaksi ja puoli vuotta, mutta sitä on toteutettu kunnissa hyvin kirjavasti. Esimerkiksi tehostettua palveluasumista on monessa kunnassa tarpeeseen nähden aivan liian vähän. Laskemme päättäjinä tässä ajassa myös paljon taloudellisista syistä omais- ja perhehoidon varaan, puhumatta kuitenkaan tarkalleen niiden sisällöstä ja onnistumista edellyttävistä asioista. Olemme poliittisina päättäjinä tehneet tätä vanhuspalveluiden laitoshoidon purkamista ja kotihoitoon siirtymistä sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestelmänmuutosta niin kiinteästi, että keskusteluille vanhustenhuollon sisällöstä, laadusta, osaamisesta ja niiden kehittämisestä ei ole ollut laajamittaisesti sijaa, etenkään eduskunnan istuntosalissa.
