Kolumni julkaistu Satakunnan Viikossa 23.2.2022
Aluepäättäjät alkavat melko pian järjestäytymisensä jälkeen miettiä, missä ja miten palveluita tullaan uudella hyvinvointialueella tuottamaan. Pohdinta siitä, missä palveluita tuotetaan, nousi vaaleissa esille satakuntalaisten yhteydenotoissa ja näkyi varmasti myös äänestyksen tuloksessa. Moni satakuntalainen on huolissaan siitä, miten oman paikkakuntansa lähipalveluiden käy. Aloittavan valtuuston on syytä ottaa tämä huomioon päätöksiä tehdessään. Toimivat lähipalvelut ovat edellytys sille, että arkemme on sujuvaa ja turvallista.
Vähemmälle keskustelulle jäi se, miten palveluita tuotetaan. Vaalikoneissakin esille nousi lähinnä keinotekoinen vastakkainasettelu julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välille. On selvää, että suuria muutoksia nykyiseen tapaan tuskin alkuvaiheessa tulee, sillä kunnilla, kuntayhtymillä ja sairaanhoitopiirillä on ollut vakiintunut tapa järjestää palveluita satakuntalaisille. Oman palvelutuotannon tueksi on tarvittu myös yrityksiä ja järjestöjä. Niin on jatkossakin. Sen sijaan on syytä kiinnittää huomiota siihen, missä palveluissa on parannettavaa.
Puhe palveluiden parantamisesta aloittaa aina talouden puolustuspuheet. Väestömme palvelutarve kasvaa tulevaisuudessa ja sen myötä kasvaa myös rahoitustarve. Pitääksemme huolta taloudesta alamme usein tällaisessa tilanteessa etsiä säästöjä. Esimerkiksi vanhustenhuollon ongelmat ovat surullinen, mutta havainnollistava esimerkki huonoista säästöistä. Kotihoidosta säästäminen voi heikentää ikäihmisen toimintakykyä siten, että hänen tarpeensa ympärivuorokautiseen hoitoon aikaistuu jopa vuosilla. Ihmisen hyvinvointi ei siis ole kuluerä, josta säästämällä ratkaisemme asiat. On ymmärrettävä, että satakuntalaisten hyvinvoinnin kasvu on ainoa tiemme edetä myös talouden näkökulmasta. Meidän on osattava esimerkiksi laskea palveluiden toimimattomuuden hinta nähdäksemme, mihin rahaa kuluu. Säästö hyvinvointipalveluissa muuttuu helposti vielä isommaksi kulueräksi tulevaisuudessa.
Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, ennaltaehkäisevät toimet sekä oikea-aikainen hoito ja kuntoutus ovat mitä järkevintä talouspolitiikkaa, mutta ennen kaikkea inhimillinen tapa toimia. Hyvä taloudenpito vaatii meiltä siis onnistumisia satakuntalaisten hyvinvoinnin kasvussa. Hyvinvointi ei kasva, jos vain heikennämme palveluita. Se kasvaa, jos ihminen saa ajoissa apua ammattilaiselta.
