Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 14.9.2020.
Korona-aika on vauhdittanut julkista keskustelua paikkariippumattomasta työstä. Se tarkoittaa sitä, että työn tekeminen ei ole sidottua tiettyyn paikkaan.
Yhä edelleen monet töistä ovat sellaisia, joita voi tehdä vain työpaikassaan. Samaan aikaan monet ammatit ovat muuttuneet digi-ajan myötä sellaisiksi, että työtehtävät voi yhtä hyvin tehdä yrityksen konttorilla kuin oman kodin työhuoneessakin.
Koronapandemia pakotti monet työpaikat mahdollistamaan etätyön tekemisen. Tulokset ovat kannustavia. Työtä voi tehdä yhtä tehokkaasti myös muualla kuin työpaikallaan. Tärkeintä ei ole se, missä työtä tehdään, vaan se, että työt tehdään.
Satakunnan väestökehityksen vuoksi on tärkeää pitää kiinni olemassa olevista työpaikoista ja houkutella myös uusia yrityksiä. Huomiotta ei kuitenkaan kannata jättää ihmisten kaipuuta asua turvallisessa, hyvinvointia edistävässä, elinympäristössä ja etätyöbuumia.
Tilastokeskuksen väestökehityksen ennakkotietojen mukaan isoista kaupungeista on muuttanut maalle huhti–kesäkuussa moninkertaisesti enemmän ihmisiä kuin viime vuonna samaan aikaan. Tästä ilmiöstä on hyötynyt myös Satakunta. Ilmiö on toistaiseksi vielä varsin pieni, mutta kasvava trendi. Satakunnalle se on mahdollisuus vetää puoleensa niitä ihmisiä, jotka ovat tähän asti joutuneet muuttamaan täältä pois työn perässä suuriin kaupunkeihin.
Valtion tulee näyttää mallia paikkariippumattoman työn lisäämisessä. Parhaillaan käynnissä olevalla alueellistamislainsäädännön uudistamisella pyritään löytämään ratkaisuja mm. työnteon tavoissa tapahtuneisiin muutoksiin, niiden vaikutuksiin valtion työpaikkojen sijaintiin ja valtion läsnäoloon kaikkialla Suomessa. Satakunta voi luoda alustaa tarvittaville osaamiskeskittymille ja yhteistyöskentely-ympäristöille.
Samalla on kuitenkin tärkeä tiedostaa, että esimerkiksi yli 25-vuotiaat maaseutumaisille alueille muuttavat haluavat todennäköisesti panostaa omaan ja perheensä hyvinvointiin asuinpaikan valinnallaan. Muuttopäätöstä omenapuiden ympäröimään rintamamiestaloon ei tehdä, jos samaan aikaan kunnan palveluverkkoa supistetaan esimerkiksi lasten ja perheiden palveluiden osalta.
Satakunnan elinvoimaisuuden lisääminen ei siis onnistu julkisia palveluita keskittämällä, vaan tekemällä niistä entistä saavutettavammat asuinpaikasta riippumatta. Meidän on tietoisesti tehtävä tekoja positiivisen tulevaisuuskuvan luomiseksi voidaksemme houkutella näitä uusia muuttoliikkeen virtoja. Aivan ensimmäiseksi on osattava ratkaista paikkariippumattomuus myös omassa palveluvalikoimassamme.
