Palveluiden kehittämisen suunta on nyt selvä. Nykyinen moninainen järjestelmä, jossa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja sosiaalipalvelut ovat erillään ei ole kyennyt palvelemaan ihmistä kokonaisuutena. Jatkossa on huomioitava se, että esimerkiksi leikkauksesta toipuva yksin asuva ihminen saattaa tarvita vielä hoivaa ja huolenpitoa kotonakin, vaikka varsinainen lääketieteellinen ongelma olisikin ratkaistu. Puhumattakaan kuntoutuksesta.
– Esimerkiksi Raumalla tehtiin muutama vuosi sitten päätös, jossa lähdettiin tavoittelemaan perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Hallinnollinen yhdistyminen on siis jo tehty, mutta työ on vielä kesken palveluketjujen kehittämiseksi. Oman tuottamisvastuun saamiseksi on kuitenkin tärkeää, että integraatio toteutettiin tuolloin, muistuttaa Salonen.
Varsinaisesti viisi sote-aluetta linjaa järjestämispäätöksessään, mitkä kunnat ja kuntayhtymät alueellaan saavat tuottamisvastuun. Myöskin laajaa tuottamisvastuuta suppeampaa tuottamista voidaan antaa sote-alueella sovitun mukaisesti kuntayhtymille ja kunnille.
– Onneksi kuntien mahdollisuus palveluiden tuottajan rooliin säilyy jatkossakin, vaikka jotkut maakunnallisia tuottajia haluavatkin. Pidän tärkeänä, että järjestämislaki huomioi Suomen alueelliset erot esimerkiksi palveluverkossa. Sama malli, joka toimii pääkaupunkiseudulla, ei välttämättä toimi Satakunnassa. Nyt onkin syytä koko Lounais-Suomen sote-alueella alkaa yhdessä pohtia järkevää ja ennen kaikkea asukkaita palvelevaa tuottamisverkkoa. Tärkeä periaate on pitää huolta siitä, että lähipalvelut eivät karkaa kauas käyttäjistä.
Järjestämislakiesitys lähtee nyt lausuntokierrokselle. Sen on tarkoitus saapua eduskunnan käsittelyyn syksyllä. Voimaan laki tulee vuonna 2015. Sote-alueet aloittavat toimintansa kuitenkin vasta vuonna 2017.
