Kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Kristiina Salonen (sd.) pitää hallituksen aikomusta leikata lapsilisiä huonona päätöksenä perhepolitiikan kokonaisuudessa. Hallitus ehdottaa lapsilisien alentamista 0,91 prosentilla.
Säästämällä lapsilta syömme myös omia tulevaisuuden kasvun eväitä. Alle prosenttiyksikön leikkaus ei toki ole suuren suuri, mutta pidemmällä aikavälillä lapsilisän alentaminen yhdessä sen kanssa, että lapsilisän indeksisidonnaisuus poistetaan, heikentää lapsiperheiden ostovoimaa, kun hinnat nousevat. Lisäksi on huomioitava säästöpäätösten yhteisvaikutukset, muistuttaa Salonen.
Salonen on huolissaan siitä, että säästöjen vaikutukset kasautuvat yhä enemmän samoille ihmisryhmille.
Lapsiperheitä koskettavat myös monet muut päätökset. Työttömyysturvan leikkaukset astuvat voimaan ensi vuonna. Lisäksi on leikattu lääkekorvauksia sekä korotettu koululaisten iltapäiväkerhojen maksuja ja terveydenhuollon asiakasmaksuja. Vaikea tilanne on sellaisissa perheissä, joissa on esimerkiksi työttömyyttä ja joissa tarvitaan paljon terveydenhoitopalveluja ja lääkkeitä. Näissä perheissä huoli tulevaisuudesta ja rahojen riittämisestä on jatkuva.
Lapsiperheiden köyhyys onkin lisääntynyt, ja jo miltei 130 000 lasta elää köyhissä perheissä.
Köyhyys lisää lasten välistä eriarvoisuutta, ja se voi olla riski lapsen hyvinvoinnille. Köyhyys voi aiheuttaa lapselle myös suurta häpeää: ei voi osallista kaverin synttäreille, kun ei ole varaa viedä lahjaa. Viime aikaisesta lapsi- ja perhepolitiikasta tarvittaisiinkin kokonaisvaltaiset vaikutusarvioinnit. On vakavasti pohdittava, kuinka saamme köyhyyskehityksen käännettyä, sanoo Salonen.
Salonen peräänkuuluttaa myös laajempaa näkemystä siitä, millaista perhepolitiikkaa Suomessa halutaan tulevaisuudessa tehdä ja miten perheitä aiotaan tukea.
Viime aikoina on keskusteltu paljon alhaisesta syntyvyydestä, joka vaikuttaa olevan yhteinen huoli. Nyt olisi kaikin keinoin lisättävä ihmisten uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Lapsiperheiden asemaa ei enää tulisi heikentää. On pidettävä kiinni niistä hyväksi todetuista asioista, joilla perheitä on tuettu ja köyhyyttä ehkäisty, sekä löydettävä uusia keinoja muun muassa työn ja perheen yhteensovittamiseen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla halukkuus perheenperustamiseen voi olla myös taloudellinen kysymys. Ihmisten toiveet perheestä tai suuremmasta lapsiluvusta eivät saisi jäädä kiinni siitä, että perheellä ei ole yksinkertaisesti siihen varaa. Sellainen yhteiskunta, jossa tuetaan lapsia ja perheitä, luo parhaita mahdollisia kasvun eväitä myös tulevaisuuteen.
