Kansanedustaja Kristiina Salosen (sd.) mukaan teollisuudesta tuttu palveluketjujen pilkkominen osatoiminnoiksi ja ketjujen tarkastelu jonkinlaisena logistisena toimintana tuntuu vallanneen sosiaali- ja terveysalaa. Salosen mukaan palveluketjun pilkkominen soveltuu kuitenkin huonosti eteenkin sosiaalipalveluihin.
Vanhuspalveluita tarjoavat tai alalle haluavat yritykset miettivät nyt kovasti, että ketkä ovat töissä öiseen aikaan tai ketkä käyvät maaseudun perimmäisissäkin taloissa joka tapauksessa. Postinjakajien ja vartijoiden työnkuviin suunnitellaan osaksi myös vanhusten hoivaa. Työnkuvien laajentamisessa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta tapa jolla vanhustyöhön nyt suhtaudutaan suututtaa. Ikään kuin hoivatyöhön ei tarvittaisi alan koulutusta ja soveltuvuutta auttamistyöhön. Vallalla tuntuu olevan ajatus, että vanhuksen hoivatarpeet voidaan hoitaa siinä muun työn ohessa ilman alan koulutusta. Minkä tahansa alan kannattavuusongelmia lähdetään nyt parantamaan vanhusten kustannuksella, puuskahtaa Kristiina Salonen.
Kunnat voivat ostaa palvelunsa yhdeltä tuottajalta, joka voi ostaa taas jonkun osan palvelua seuraavalta palvelutuottajalta. Tämä johtaa palvelukokonaisuuden ketjuttamiseen eli alihankkijajärjestelmään. Salosen mukaan kukaan ei tuolloin todellisuudessa pysty hallitsemaan esimerkiksi vanhuksen saamaa palvelukokonaisuutta ja sen laatua.
Sosiaali- ja terveyspalveluihin on rantautumassa samanlainen alihankkijamaailma kuin vaikkapa Olkiluodon rakennustyömaalla on viime vuosien aikana nähty. Valinnanvapauden yhteydessä käyttöön otettava maksuseteli tulee kasvattamaan alihankintaa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Nyt onkin kiireesti selvitettävä, että mikä taho on vastuussa kaikkien alihankkijoiden toiminnasta. Pitkissä ketjuissa kukaan ei välttämättä enää tiedä, kuinka viimeinen alihankkija tosiasiassa työnsä tekee, millaisin kriteerein ja millaisella osaamisella. Esimerkiksi Raumalla päättäjät lukivat lehdestä, että vanhusten turvakäyntejä hoitaakin hoitajien sijaan vartijat. Halvin hinta voi olla lopulta ainoa kriteeri, jolla jonon viimeinen alihankkija pääsee ketjuun, vaikka palvelun järjestäjä luulee panostaneensa myös laatuun, sanoo Kristiina Salonen.
Salosen mukaan sosiaali- ja terveysalan on noustava nyt myös puolustamaan asiakkaitaan ja omaa ammattiosaamistaan.
Esimerkiksi vanhustyö on ensisijaisesti hoivaa, ei logistiikkaa. Yksikään käynti vanhuksen luona ei saisi olla vain tekninen suoritus, kuten ruuan jako tai lattialta nosto. Ihminen on kokonaisuus, ja hoivan tehtävä on huolehtia kokonaisvaltaisesti apua tarvitsevan ihmisen hyvinvoinnista. Jos vanhus vaikka kaatuu yöaikaan, nostamisen lisäksi yöpäivystäjän tulee arvioida, onko vanhuksen lonkka kunnossa, onko hänellä sekavuutta ja mistä se voisi johtua, herättääkö koti huolta ja pitäisikö asiaa selvittää lisää aamulla, Salonen painottaa.
