Kirjoitus julkaistu Länsi-Suomessa 10.11.2019.
Kirjoitin Länsi-Suomessa heti VVR-ohjelman julkaisemisen jälkeen, ettei erikoissairaanhoidon siirrosta synny säästöjä. Perustelin kantaani Varkauden ja Iisalmen kokemustiedolla, jossa nähtiin lähetteiden määrän kasvavan erikoissairaanhoidon palveluiden siirtyessä kauemmas ja toiseen organisaatioon. Myös kulut kasvoivat.
Kirjoitukseni jälkeen minua oikaistiin kertomalla, että vain palveluiden järjestäminen siirtyy pois Raumalta, ja että toiminta säilyy. Hämmästelin, mistä silloin säästöt oikein syntyvät. Kuluneen kahden kuukauden aikana on kuitenkin paljastunut, ettei siirron jälkeen palveluiden säilymistä Raumalla voi kukaan luvata.
Meille on käynyt myös selväksi, että siirtosäästöt kertyisivät arviolta vain investointikuluista, tyhjien tilojen vuokrista ja tietojärjestelmän kustannuksista.
Tietojärjestelmät ovat pääasiallisen hoitotyön tukimuotoja. Päätöstä erikoissairaanhoidon siirrosta ei yksikään päättäjä voi tehdä tietojärjestelmän
vuoksi. Silloin häntä heiluttaisi koiraa.
Tyhjistä tiloista luopuminen on toki järkevää. Se ei kuitenkaan voi olla syy toiminnan siirtämiseen. Investoinneista sen sijaan huolen jakavat varmasti kaikki. Tilat ja laitteet tulee olla ajan tasalla.
Saimme kuitenkin lukea erinomaisen ja laajan kannanoton erikoislääkäreiltä, jossa mm. todettiin, että tarvittavista investoinneista Rauma maksaa myös kuntalaskutuksen kautta siirron toteutuessa.
Tulevaisuuden tiedetään muutamassa vuodessa tuovan uutta mukanaan, koska valtakunnallisten linjausten mukaisesti Satakunta jatkaa yhteisen sosiaali- ja terveysmaakunnan valmistelua.
Nyt tehtävät keskittämiset antavat valmistelulle väärän viestin. Raumalaisten päättäjien tehtävä on turvata Raumalle tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus laajalla palveluvalikolla. Myös tukipalveluiden, kuten ruoka- ja puhtauspalveluiden, on jatkossa tarkoitus olla osa maakunnallista sote-palveluyksikköä. Nyt Raumalla
VVR-ohjausryhmä esittää jonkinlaisena kompromissina sotea koskevien ruoka- ja puhtauspalveluiden ulkoistamista.
Tavoitteena on tiettävästi pitkät sopimukset uuden tuottajan kanssa. Tällaiset sopimukset sisältävät aina myös sanktiot sopimuksen purusta kesken sopimuskauden. Mitkä ovat Rauman taloudelliset vastuut, jos 15 vuoden sopimus joudutaan purkamaan muutaman vuoden jälkeen maakunnan halutessa
itse tuottaa tukipalvelunsa?
Ulkoistamispäätös olisi muutenkin hyppy tuntemattomaan. Kustannusten ennakointi tai kasvuun vaikuttaminen ei olisi enää kaupungin omissa käsissä. Erityisen vaativissa kohteissa laadun vaihteluille ei myöskään ole sijaa, ja siksi työntekijän pysyvyys on tärkeää.
Kyse on arvoista ja työtä nykyisin tekevien arvostuksesta. Kaupungin ei pidä hakea säästöjä ihmisten työehtoja alentamalla. Tulevaisuustutkija Toni Ahlqvist luennoi aluekehitysennusteista ja sanoi taantuvien alueiden reagoivan saamiinsa ennusteisiin kahdella tavalla: kiihdyttävän omilla toimilla taantuvan periferian ennusteita tai sisuuntumalla ennusteista ja taistelevan niitä vastaan.
Mietin häntä kuunnellessani Raumaa. Ennusteet eivät ole povanneet meille aikoihin enää hyvää, mutta me olemme yhdessä taistelleet niitä vastaan ja muuttaneet aina itse suuntaa. Siitä Rauma on ollut valtakunnallisesti tunnettu. Tähän asti.
VVR-ohjelmaa tehdessämme olemme luoneet samalla Rauman ylle taantuvan kaupungin imagon. Uudistusten sijaan keskustelua ovat värittäneet palvelujen ulkoistukset ja lakkautukset. On unohtunut, että talous on myös psykologiaa. Raumalla ei yksinkertaisesti ole varaa lisätä omilla toimillaan taantuvan
alueen mielikuvaa.
