Rakenneuudistuksissa on paljon hyvää. Esimerkiksi työn vastaanottamisen kannustinloukkuja pyritään vähentämään. Kaikki päätökset eivät kuitenkaan olleet helppoja myöskään sosialidemokraateille. Ei voi kieltää, etteivätkö jotkin niistä tuntuisi ihmisten arjessa myös ikävämmällä tavalla. Kahden miljardin säästösuunnitelmat kunnissa tuntuvat varmasti monella paikkakunnalla esimerkiksi kunnallisveron korotuksena, vaikka toinen miljardi onkin tarkoitus säästää kuntien velvoitteita purkamalla. Lapsiperheisiin vaikuttava kotihoidontuki muuttuu merkittävästi, kun se jaetaan tasan molempien vanhempien kesken. Tällöin esimerkiksi äiti ei voi pitää koko kolmivuotista vanhempainvapaata ja hoitovapaata. Parhaimmillaan muutos vahvistaa isyyttä ja saa isät entistä useammin myös hoitovapaalle. Samanaikaisesti pelkona on se, että miesten korkeampi palkkataso pitää isät työssä eivätkä he voi jäädä kotiin lapsen kanssa perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Myös subjektiivista päivähoito-oikeutta rajoitetaan silloin, kun vanhempi on kotona äitiys-, isyys-, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella. Tämä on monelle vanhemmalle yllättävä uudistus, mutta samalla se antaa perheelle yhteistä aikaa, joka on lapsille varmasti mieluisaa. Kun esitykset nyt lähtevät ministeriöihin jatkovalmisteluun, on tärkeää, että ne valmistellaan huolella ja eri näkökulmat huomioon ottaen. Ihmisten täytyy kokea uudistukset oikeudenmukaisiksi.
Erityisen myönteisiä uudistuksia ovat puolestaan koulutukseen kohdistettavat panostukset. Esimerkiksi esiopetuksen pakollisuus tukee lasten tasa-arvoisia oppimisvalmiuksia. Sosialidemokraatit ovat jo pitkään kannattaneet oppivelvollisuuden pidentämistä, ja nyt se tapahtuu. Oppivelvollisuutta on tarkoitus pidentää vuodella 17 vuoteen. Tällä hetkellä Suomessa jää vuosittain tuhansia nuoria ilman peruskoulun jälkeistä jatkokoulutuspaikkaa. Muutoksella tavoitellaan toki näiden nuorten koppaamista ennen syrjäytymistä. Kuitenkin isompi muutos on se henkinen ilmapiiri, joka uudistuksella luodaan. Jokainen suomalaisnuori tietää jatkossa, että opinnot eivät pääty peruskouluun, vaan itselleen on opiskeltava myös ammatti pärjätäkseen työmarkkinoilla. Peruskoulun jälkeinen tutkinto toimii kuin rokote, joka suojaa kansalaisiamme mm. pitkältä työttömyydeltä, koko elämän mittaiselta pätkätyöltä ja köyhyydeltä. Tämä on uudistuksen keskeisin ajatus.
Hallitus on sopinut rakenneuudistuksista keskellä myllerrystä ja muutosta. Jo useita vuosia jatkunut talouden matalalento ei ole ollut pelkkä suhdanteisiin liittyvä taantuma. Suomea vaivaavat tällä hetkellä sekä heikko suhdannetilanne että teollisuuden rakennemuutos ja julkisen talouden kestävyysvaje. Ei voi luottaa siihen, että kun talouskasvu jälleen alkaa, Suomi on samanlainen maa kuin esimerkiksi 1990-luvun laman jälkeisenä nousukautena. Väestö vanhenee, ja työuria on pidennettävä. Teollisuudesta on kadonnut kymmeniä tuhansia työpaikkoja. Viimeksi saimme kuulla, että Nokian – yhtiön, jonka rooli edellisestä lamasta pyristelleen Suomen nostamisessa jaloilleen oli suuri – puhelinliiketoiminnot myydään kokonaan amerikkalaisyhtiö Microsoftille. Tässä tilanteessa on vielä hankala arvioida, millaisia vaikutuksia kaupalla on pitkällä tähtäimellä Suomen ja suomalaisten työllisyyteen. Kirvestä ei kuitenkaan kannata heti heittää kaivoon, vaan on pyrittävä löytämään IT-alallakin uutta kasvua ja menestymismahdollisuuksia esimerkiksi uusilla verkkoon liittyvillä palveluilla. Emme taida aivan heti saada Suomeen uutta Nokiaa, mutta mahdollisuuksia on pienempien yritysten menestykseen. Samalla on turvattava myös perinteisten vientialojen toimintaedellytykset ja mahdollisuudet luoda uutta kasvua harkitsemalla rohkeitakin toimia, kuten valtio-omistusta. Tällaiset järjestelyt tukisivat myös rakenneuudistusohjelman työllisyystavoitteita.
