Voit täyttää veroilmoituksesi netissä, tarkistaa reseptisi Omakanta.fi:ssä tai varata jonottamatta ajan vastaanotolle kätevästi verkosta. Näin meitä kannustetaan sähköisten palveluiden käyttöön. Valtaosalle suomalaisista tällaiset muutokset tuntuvatkin elämää helpottavilta parannuksilta. Mutta eivät ihan kaikille meistä.
Julkishallinnollisten palveluiden siirtyessä yhä enemmän sähköiseen maailmaan, perustavanlaatuinen kansalaisoikeus tulisi huomioida myös sähköisissä palveluissa. Perustuslain mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää syytä asettaa eri asemaan esimerkiksi terveydentilaan liittyvän syyn perusteella.
Asioidakseen Kelan sähköisissä palveluissa, täyttääkseen verotietonsa verkossa tai katsoakseen terveystietojaan Omakannasta, on annettava luotettava tunnistautuminen järjestelmään. Suomessa tämä tunnistautuminen tehdään valtaosiltaan pankin verkkotunnistautumisen tai mobiilivarmenteen avulla. Isolle osalle meistä tämä toimii hyvin. Muttei kaikille.
Millaiset mahdollisuudet käyttää esimerkiksi edellä mainittuja palveluja on vanhuksella, jolla ei ole verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta? Entäpä vakavasti sairaalla, jonka asioista huolehtii omaishoitaja? Saamieni yhteydenottojen mukaan se on todella haastavaa.
Vaikeuksissa on esimerkiksi vanhus, joka elää kotonaan, mutta on niin heikkokuntoinen, että asiointi kodin ulkopuolella on mahdotonta. Kotona asuminenkin mahdollistuu vain omaishoitajan avulla. Omaishoitaja on tuolloin usein myös henkilön edunvalvoja.
Edunvalvojalla on oikeus liittää edunvalvonnan alaisen henkilön pankin käyttöoikeudet omaan verkkopankkiinsa, mutta käyttöoikeudet rajoittuvat kuitenkin vain ja ainoastaan pankkipalveluihin. Toisin sanoen, toisen henkilön verkkopankkitunnuksia ei voi käyttää henkilöllisyyden varmentamiseen julkishallinnollisissa palveluissa. Siksi esimerkiksi Omakanta-palveluun tai verottajan sivuille ei saa sähköisesti kirjautua saamillaan pankkitunnuksilla, vaikka olisi henkilön laillistettu edunvalvoja.
Tällöin vaihtoehdoksi omaishoitaja-edunvalvojalle jää sähköisen henkilökortin hakeminen vanhukselle. Käytännössä se tarkoittaa vanhuksen fyysistä asiointia valokuvauksessa ja poliisin lupapalveluissa.
Tämä tuntuu meille terveille ja toimintakykyisille ihmisille järkevältä toimintatavalta. Mutta miten me voimme odottaa samaa henkilöltä, joka siirtyäkseen kodistaan muualle tarvitsee huonon kuntonsa takia pelkkään kuljetukseenkin paarit. Miten me huolehdimme siitä, että näillä ihmisillä tai heistä huolehtivilla on samanlaiset oikeudet pysyä mukana nopeasti sähköistyvässä yhteiskunnassamme?
Eikö meidän tulisi kaikin tavoin helpottaa niiden ihmisten taakkaa, jotka huolehtivat vakavasti sairaista tai hyvin iäkkäistä läheisistään yksin kotona? Heillä ei ole voimia taistella oikeuksiensa puolesta. Meidän terveiden on tehtävä se heidän puolestaan.
Lainsäädännöllisesti kansalaisten sähköinen tunnistautuminen on onneksi tällä hetkellä muutoksen alla. Parhaillaan on meneillään selvitystyö, jossa etsitään vaihtoehtoja sähköiseen varmennukseen.
Tavoitteena on vuoden 2019 syksyn aikana siirtyä uudenlaiseen tunnistusjärjestelmään julkishallinnollisissa palveluissa. Uuden järjestelmän pitää tunnistaa nykytilaa paremmin nämä henkilöt, joille valokuvan otattaminen itsestään tai korttien jatkuva uusiminen on vaikeaa, jopa mahdotonta.
Ennen ensi vuoden muutoksia on kuitenkin löydettävä ratkaisuja tähän hetkeen. Lain edessä nämä ihmiset ovat nyt ei kenenkään -maalla. Heidät on tunnistettava.
Viranomaispalveluiden pitäisi jalkautua tarvittaessa niiden luokse, jotka eivät kodistaan pääse ulkomaailmaan niitä hakemaan. Jos sellainen ei ole ollut tapana, niin muutetaan tapojamme.
