Hallitusohjelma on nimittäin siitä poikkeuksellinen, että säästötarpeista huolimatta siinä on puututtu köyhyyden ja taloudellisen eriarvoisuuden ongelmiin merkittävillä parannuksilla. Yksi sellainen parannus on työttömyysturvan peruspäivärahan ja työmarkkinatuen korottaminen 100 eurolla kuukaudessa. Tämä hyvä parannus vaikuttaa eri lailla erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin. Yksi asia on kuitenkin varmaa – se vaikuttaa. Eroavaisuus syntyy esimerkiksi siitä, että osa edellä mainittuja etuuksia saavista elää tukiviidakossa, jossa yksi asia vaikuttaa toiseen. Jos siis henkilö saa muiden etuuksien lisäksi toimeentulotukea, emme voi unohtaa toimeentulotukilainsäädäntöä. Lain mukaan henkilön tuloista vähennetään toimeentulotukilaissa huomioitavat menot. Jos erotus jää pakkasen puolelle, on henkilö oikeutettu sen suuruiseen toimeentulotukeen.
Emme voi kuitenkaan yksioikoisesti sanoa, että työttömyysturvan nostamisen vuoksi jatkossa toimeentulotukea saadaan 100 euroa vähemmän. Hallitusohjelman toimeentuloturvakirjaukset eivät jää vain näin pinnalliselle tasolle, vaan sitä tehtäessä on ymmärretty katsoa kokonaisuutta. Ohjelman toimeentuloturvaosiosta voikin nostaa esiin neljä oleellista, köyhien asemaa parantavaa kohtaa, joiden kautta vasta voidaan arvioida summamääräistä kokonaisvaikutusta ihmisen talouteen.
100 euron korotuksen lisäksi toinen aivan yhtä oleellinen asia on asumistukeen tulevat parannukset. Asumistukeen tehtävän parannuksen rahallinen vaikutus yksilötasolla vaihtelee asumismenoista, asunnon koosta ja muista asumistukilain määrittämistä tekijöistä riippuen. Asumistukilaki ohjaa myös kuntien toimeentulotuessa huomioon ottamia kohtuullisia asumiskuluja. Parannuksia asumistukilakiin ei toimenpiteenä tule sivuttaa, sillä asumiskulut ovat yksi merkittävä menoerä pienituloisen taloudessa.
Kolmantena asiana hallitusohjelmassa puututaan vihdoin ja viimein aivan liian alhaisella tasolla olevaan toimeentulotuen perusosaan. Kun perusosa on nyt 419 euroa 11 senttiä ja sillä tulee kattaa kuukaudessa muun muassa ruoka-, hygienia-, viestintä- ja harrastuskulut, voi meistä jokainen ymmärtää, että korotukseen on todella tarvetta. Luvassa on nyt 6 prosentin korotus, ja lisäksi yksinhuoltajien toimeentulotuen korottamiseen kohdennetaan 5 miljoonaa euroa. 6 prosentin korotus tuo yksinasuvalle 25 euroa ja 15 senttiä lisää kuukausittaisten menojen kattamiseen. Kertakorotus on vuosittaiseen indeksikorotukseen verrattuna kuitenkin tuntuvampi.
Neljänneksi asiaksi nostaisin esiin tavoitteen tarkistaa toimeentulotukiohjeita. Ennalta ehkäisevää ja harkinnanvaraista toimeentulotukiohjeistusta tulee myös päivittää. Ohjeita järkevöittämällä voidaan vielä vaikuttaa köyhimmän väestön taloudelliseen tilanteeseen positiivisesti ja pyrkiä ehkäisemään köyhyyden ja syrjäytymisen periytyminen.
Näistä kaikista toimista siis muodostuu kokonaisuus, jonka tavoitteena on auttaa taloudellisesti myös toimeentulotuen varassa eläviä. Summa voi jonkun kohdalla olla alle 100 euroa, kun taas toisen kohdalla se voi olla yli 100 euroa. Tärkeintä ei kuitenkaan ole kaikille samansuuruinen korotus, vaan selkeä suunta taloudellisen eriarvoisuuden pienentämiseen ja köyhyydessä elävien ihmisten tilanteen parantamiseen.
Hallitusohjelman kirjauksilla on yksilölle myös muita kuin taloudellisia vaikutuksia. Toimeentulotukityötä tehdessäni olen itse tuntenut asiakkaan puolesta turhautumista etuusjärjestelmämme monimutkaisuudesta. Olen usein ajatellut, että jos työmarkkinatuki tai asumistuki olisi suurempi, asiakkaan ei tarvitsisi hakea toimeentulotukea. Se ei vielä muuttaisi hänen taloudellista tilannettaan, mutta olisi tukea tarvitsevalle ihmiselle inhimillisempi toimintamalli. Se myös järkevöittäisi valtion ja kuntien työnjakoa. Kunnat voisivat entistä enemmän keskittyä auttamaan myös sosiaalityötä tarvitsevia toimeentulotukiasiakkaitaan.
Hallitusohjelmassa olevaa etuusnostoa on julkisuudessa käsitelty nyt osatotuutena, ei kokonaisuutena. Se aiheuttaa ihmisille harmia tilanteessa, jossa oikeasti voitaisiin olla tyytyväisiä uudesta suunnasta. Nykyisellään pienempien etuuksien taso on jäänyt jälkeen yleisestä elinkustannusten nousuvauhdista. Koska riittävä toimeentulo haalitaan kasaan useista etuuksista ja eri tahoilta, jää ihmisten todellinen tilanne ja tukien liian alhainen taso meiltä päättäjiltäkin helposti huomaamatta. Hallitusohjelmassa olevat toimenpiteet korjaavat nykyisiä vääristymiä ja kääntävät suuntaa kohti parempaa. Jokainen meistä ymmärtää, ettei ohjelmassa olevilla toimenpiteillä poisteta kokonaan köyhyyttä. Esitetyt toimenpiteet ovat kuitenkin merkittäviä. Näin suurta auttavan käden ojennusta heikompiosaisia kohtaan ei ole maassamme nähty aikoihin. Suunta on siis oikea. Työtä köyhyyden poistamiseksi tulee kuitenkin edelleen jatkaa tulevissakin hallitusohjelmissa.
