Haastattelu julkaistu vaalilehdessä.
Vehanen yllättää aloittamalla haastattelun kysymyksellä. Istumme Vehasten keittiön pöydän ääressä, isäntä kaataa kahvia mukeihin ja kysyy, miksi HIFK:n pelipaitaa nykyisin kantava maalivahti Atte Engren pelasi liigadebyyttinsä päivälleen 11 vuotta aikaisemmin.
Vastaus tulee pyytämättä.
– Pelasimme Atten kanssa molemmat Lukossa ja hän sai mahdollisuutensa, kun minä lähdin vaimoni Teijan kanssa synnytyslaitokselle. Siitä päivästä on nyt kulunut tosiaankin tasan 11 vuotta. Illalla juhlitaan esikoisemme Emmin synttäreitä, paljastaa Vehanen.
Petri ja Teija Vehasen kuopus Kaisa on hänkin jo yhdeksänvuotias.
– Molemmat tytöt ovat syntyneet Raumalla, mutta ison osan elämästään he ovat viettäneet ulkomailla. Kymmenestä viime vuodesta kahdeksan meni Suomen ulkopuolella, kaksi ja puoli Kazanissa, vuosi Prahassa ja neljä Berliinissä.
– Emmi ja Kaisa olivat tärkein syy siihen, että päätimme palata Raumalle. Raumalla lasten on turvallista varttua, Vehanen miettii.
– Sekin tietysti vaikutti, että meillä on ollut koko ajan täällä talo ja vuonna 2010 hankittiin vielä mökkikin meren rannalta. Myös molempien vanhemmat asuvat lähistöllä ja täällä ovat yhteiset kaveritkin, hän perustelee.
Berliinissä Vehaset asuivat ydinkeskustan ulkopuolella, mutta lapset eivät silti juurikaan viettäneet aikaa kahdestaan ulkona.
– Raumalla tykkään siitä, että tytöt voivat lähteä kävellen tai fillarilla kouluun ja harrastuksiinsa. Siinä mielessä pieni kaupunki on perheelle todellinen lintukoto.
– Molemmat tytöt käyvät Rauman Naisvoimistelijoiden treeneissä ja toinen yhteinen harrastus on ratsastaminen. Lisäksi toinen soittaa pianoa ja toinen kitaraa, ylpeä isä luettelee.
– Perheenä yhdessä olemme ihastuneet Vanhassa Raumassa järjestettäviin tapahtumiin, joissa hyvinkin keskieurooppalainen tunnelma. Jos toivoa saa, niin niitä voisi olla useamminkin, Vehanen sanoo.
Petri Vehanen sanoo pitävänsä myös Rauman liikuntapaikkatarjonnasta. Pienessä kaupungissa voi esimerkiksi Havannankoirarotuisen Hertta-lemmikin kanssa lähteä lenkille suoraan kotiovelta.
Viime kauteen oman uransa päättänyt vuoden 2011 maailmanmestari on saanut kasvattajaseuransa Lukon organisaatiossa myös pehmeän laskun huippu-urheilun jälkeiseen elämään. Vehanen on toiminut seuran A-nuorten maalivahtivalmentajana ja Mikael Vuorion kanssa hän on ollut mukana myös Lukko-Akatemiassa.
– Jos rehellinen olen, niin on helpompi olla urheilija kuin valmentaja. Urheilijana olet vastuussa vain itsestäsi, tällä kaudella myös 17-vuotiaiden maajoukkueen valmennusringissä mukana oleva Vehanen vertaa.
1. Lapsuudenmuisto, joka yhdistää sinua ja Kristiinaa?
Olemme saman ikäisiä ja isämme ovat pikkuserkkuja. Lapsuudessani vierailimme jonkun verran heillä kotona ja päinvastoin. Jotain yhteisiä kursseja käytiin vielä lukioaikanakin. Ja tuttu on Krissen mies Rafakin, jääkiekkoporukka jotenkin vaan kummalla tavalla tuntee toisensa ja myös kunnioittaa toisiaan.
2. Mitä vuosi 2011 sinulle merkitsee?
Olihan se jotain sellaista, mistä ei uskaltanut aiemmin edes unelmoida. Huomaat ensin pelaavasi Suomen maajoukkueessa, sitten ollaan MM-finaalissa ja mestareita. Olihan se yhdensortin satua. Vähemmän se kuitenkin merkitsee, mitä pidemmälle mennään. Urheilijan elämä on sellaista, että vanhat unohdetaan ja käännetään katseet seuraavaan kauteen.
3. Mikä Kristiinassa on yllättänyt sinut?
Jos mennään politiikkaan, niin se, mitä kaikkea hän on saavuttanut. Vaatii pitkän päivätyön päästä siihen asemaan, se vaatii vahvaa sitoutumista. Mutta onko se sitten ollut yllätys. Krisse oli nimittäin aika määrätietoinen tapaus jo lapsena. Hänestä ovat jääneet mieleen myös määrätietoisuus ja luotettavuus.
Kristiina vastaa
1. Lapsuudenmuisto, joka yhdistää sinua ja Petri Vehasta?
Muutamat uudet vuodet vietettiin alakouluikäisinä lapsuuden perheidemme kesken yhdessä. Muistan Peten huoneesta mitalit. Olen aina pitänyt Peteä perheineen sukulaisinani, koska minulla on vain muutama serkku ja hekin asuivat tuolloin kaukana. Petestä tuli ehkä siksi minulle vähän kuin serkku, jonka näkeminen vieläkin aina ilahduttaa.
2. Mitä vuosi 2011 sinulle merkitsee?
Tämä kevät yhdisti Peten ja minut yllättävällä tavalla. Tulin maaliskuussa 2011 valittua ensimmäistä kertaa kansanedustajaksi. Olin pyörällä päästäni saamastani luottamuksesta ja innoissani alkaneesta työstä. Samana keväänä Raumalla päästiin juhlimaan kahta tuoretta maailmanmestaria. Kun saimme kunnian olla vieraana miesten omissa mestaruusjuhlissa, niin en voinut kuin hämmästellä, miten polkumme Peten kanssa kohtasivat vuosien jälkeen niin hienoissa merkeissä. Siitä jäi minulle ikuinen muisto aarrearkkuun.
3. Mikä Petrissä on yllättänyt sinut?
En tajunnut vielä nuorenakaan, että Petestä tulisi huippupelaaja. Toisaalta hän on aina ollut nöyrä ja ahkera. Ehkä juuri siitä olisi pitänyt aavistaa, että hänellä on kaikki mahdollisuudet kehittyä ja kasvaa myös pelaajana. Lapsuuden ujous on hänessä muuttunut varmuudeksi ja rauhallisuudeksi. Olen salaa ollut ylpeä hänen menestyksestään, ja ihaillut tapaa, jolla hän on saavuttanut ihmisten laajan kunnioituksen. Minulla on tunne, että Petestä kuullaan vielä, vaikka peliura onkin nyt päättynyt.
