Lasten ja vanhemman välisten tapaamisten valvonta on aina poikkeustoimi, joka tehdään esimerkiksi tuomioistuimen päätöksestä lapsen edun turvaamiseksi. Sen sijaan mahdollisuus valvottuihin vaihtoihin koskettaa jo useampaa lasta. Perheen ulkopuolisen tahon valvomat vaihdot hakevat ratkaisua tilanteisiin, joissa toinen tai molemmat vanhemmat tekevät kiusaa ex-puolisolleen lapsen kautta. Erilaisiin syihin vedoten lapsi jätetään viemättä tapaamissopimusten mukaisesti toiselle vanhemmista. Nykyisin kunnat eivät ole tarjonneet tällaisia valvottuja vaihtoja kuin poikkeustapauksissa. Tämä on saattanut johtaa tilanteeseen, jossa tapaamissopimuksesta huolimatta lapsi ei ole tavannut toista vanhempaansa lainkaan. Myös toinen vanhemmista on kokenut voimattomuutta, kun ei ole halustaan huolimatta saanut lasta vuorollaan luoksensa. Edelleenkin kuitenkin isompi ongelma on se, ettei toinen vanhempi halua tavata lastaan. Valvotut vaihdot eivät ole ratkaisu haluttomuuteen tavata omaa lastaan, vaan mahdollisuus varmistaa molempien vanhempien säilyminen lapsen elämässä.
Sosiaalihuoltolaki määrittelee myös kotipalvelun lapsiperheille. Heille on järjestettävä perheen huolenpitotehtävän tukemiseksi ja perheen toimintaedellytysten parantamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos palvelun järjestäminen on lapsen edun mukainen, sopiva ja mahdollinen tukimuoto. Kotipalvelua annetaan mm. perhetilanteen, synnytyksen tai muun syyn perusteella niille, jotka tarvitsevat apua selviytyäkseen esimerkiksi lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvistä asioista. Raumalla tämä tarkoittaa muutamia vuosia toimineen lapsiperheiden kotipalvelun ja ehkäisevän perhetyön vakiinnuttamista. Valtaosassa kunnista on kuitenkin edessä täysin uuden palvelun tarjoaminen lapsiperheille.
Muutama taho on jo ehtinyt esittää kritiikkiä lakiluonnoksesta lähinnä siksi, että se lisää kuntien kustannuspaineita. Sama huuto alkaa aina, kun puhutaan ehkäisevistä palveluista. Kuitenkin esimerkiksi Imatralla kaupunki on saanut laskettua lastensuojelun kustannuksia lähes miljoonalla panostamalla merkittävästi juuri perheiden kotipalveluun. Malli on hyvin samanlainen kuin Raumalla. Kunnan koon huomioiden resursseja on kuitenkin suhteessa enemmän varhaiseen lapsiperheiden tukemiseen. Muutamat edelläkävijäkunnat Suomessa ovat uskaltaneet näyttää, ettei varhaisen puuttumisen tärkeys ole vain sosiaalitätien sanahelinää.
Samalla rohkeudella on nyt myös laissa uskallettu tuoda palveluita, jotka vähentävät pitkällä aikavälillä esimerkiksi lastensuojelun kustannuksiamme. Tämä on ainoa oikea suunta kuitenkin ennen kaikkea aivan muista kuin taloudellisista syistä. Nimittäin lastemme hyvinvoinnin vuoksi.
