Eurooppalaiset päättäjät ovat suuren haasteen edessä. Kuinka selviytyä pahimmasta pakolalaiskriisistä sitten toisen maailmansodan jälkeen? Suomalaiset päättäjät kamppailevat samaan aikaan myös oman maan talousahdingon kanssa. Väkisinkin herää kysymys, että kuinka vastata siihen hätään, joka vallitsee niin Euroopan lähialueilla kuin kauempanakin samaan aikaan, kun joudutaan tekemään merkittäviä säästöjä ja leikkauksia kotimaassa? Kansalaiset kysyvät kohdatessa, että miten tähän tilanteeseen on tultu. Miksi juuri nyt, kun Suomessakin on vaikeaa, otetaan turvapaikanhakijoita ennätysmäärä? Meistä monen on vaikea hahmottaa kokonaiskuvaa, kun kahvipöytäkeskusteluissa esille nousee lähinnä tietämys turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista, ylimielisestä käytöksestä auttajamaata kohtaan tai vääryydet taloudellisten tukien saamisesta. Näistä puheista jää kuitenkin puuttumaan käsitys siitä, mitä tapahtuu Suomen rajojen ulkopuolella.
Turvapaikanhakijat pyrkivät ensisijaisesti maihin, joissa on vaurautta, rauhaa ja demokratiaa. Nämä kaikki ovat asioita, joiden vuoksi he juuri pakenevat kotimaistaan. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä enemmän pakolaisia kuin koskaan, n. 60 miljoonaa. Vaikka Eurooppaan tulevien pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut selvästi juuri tänä vuonna, on hyvä muistaa, että 86 prosenttia pakolaisista päätyy johonkin toiseen kehitysmaahan. Viime vuonna Suomeen tuli 0,03 prosenttia kaikista maailman pakolaisista. Turkista tuli puolestaan suurin pakolaisten vastaanottomaa, jonne saapui kaiken kaikkiaan 1,59 milj. pakolaista.
Nyt Eurooppaan tulevat pakolaisten virrat muodostuvat useista konfliktipesäkkeistä, joiden syyt ovat moninaisia. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä tulee Syyriasta. Yli neljä vuotta jatkunut Syyrian sota sai alkunsa arabikeväästä vuonna 2011, kun Bashar al-Assadin hallitus alkoi väkivalloin tukahduttaa demokratiaa haluavien, tyytymättömien ihmisten kansannousua. Sen jälkeen konflikti on levinnyt maan rajojen ulkopuolelle, ja se on laajentunut sunni- ja shiiamuslimien väkivaltaisiksi yhteenotoiksi. Lähi-idän tilanne on kokonaisuudessaan kaoottinen. Syyrian sodassa surmansa on saanut neljän vuoden aikana arviolta 220 000 ihmistä, ja yli 12 miljoonaa ihmistä on humanitäärisen avun varassa. Konfilktin jatkumiseen on vaikuttanut myös YK:n turvaneuvoston voimattomuus: Venäjä on veto-oikeudellaan estänyt jo neljästi Syyriaa koskevat päätöslauselmat, joissa vaaditaan väkivaltaisuuksien lopettamista.
Tulijoita on paljon myös muista maista. Afganistanissa Taleban-liike aiheuttaa yhä ogelmia, eikä ulkomaalaisten joukkojen vetäytyminen ole rauhoittanut maan tilannetta. Irakissa Isisin terrori ylläpitää puolestaan jatkuvaa kaaosta. Afrikan sarvessa 300 000 eritrealaista pakeni viime vuonna maan rajojen ulkopuolelle vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, muun muassa kidutusta ja pakkovärväystä asevoimiin. Somalian sisällissota on jatkunut lähes 25 vuotta, minkä lisäksi jo kauan jatkunut kuivuus ajaa ihmisiä muualle etsimään parempaa ja turvallisempaa elämää. Euroopan sisällä köyhyys on saanut kymmenet tuhannet kosovolaiset ja albanialaiset hakemaan turvapaikkaa muista Euroopan maista.
Pakolaisten suuren määrään juuri nyt ei siis ole vain yhtä syytä. Konfliktien selvittämiseen tarvitaan kokonaisvaltaisia poliittisia ratkaisuja, jossa avainasemassa ovat konfliktin osapuolet, mutta myös länsimaat. Demokraattisia yhteiskuntia ei rakenneta hetkessä, mutta se on oltava tavoitteena. Kukaan ei pakene kodistaan ilman painavaa syytä. Nyt akuutin humanitäärisen kriisin aikana tärkeää on vastata ihmisten hätään, mutta myös tehtävä yhdessä hartiavoimin töitä konfliktien lopettamiseksi, ihmisten auttamiseksi ja yhteiskuntien rakentamiseksi paikan päällä.
