Vierailin jokin aika sitten tutustumassa ammatillisen oppilaitoksen arkeen. Vuoden alusta voimaan astunut lakiuudistus ammatillisesta koulutuksesta, eli amisreformi, on lisännyt entisestään huolta oppilaiden ammattitaidon syntymiselle välttämättömän opetuksen vähenemisestä oppilaitoksessa.
Opetusvastuusta siirretään oppilaitoksilta yrityksiin lisäämällä opetussuunnitelmiin työelämässä oppimisen osuutta. Idea sinällään kuulostaa hyvältä, mutta jos toteutus tarkoittaa usein jo ylityöllistettyjen yksinyrittäjien muuntautumista ilmaisiksi opettajaksi yhä piteneviksi jaksoiksi, tilanne ei varmasti hyödytä oppilasta eikä yrittäjää. Jo ennen uudistustakin yrityksistä on kantautunut huolestuttavaa viestiä oppilaiden ammatillisen osaamistason pahasta heikkenemisestä. Koulutukseen kohdistuvat säästöt näkyvät opiskelijoille opetustuntien selvänä vähenemisenä ja sen myötä yrityksille osaamistason selkeänä laskuna. Vierailun jälkeen jäikin syvä huoli siitä, millaisin yleissivistävin ja ammatillisin valmiuksin nykypäivän nuoret lähtevät itsenäistymään ja etsimään omaa polkuaan työelämässä.
Nuorten tulot ovat viime vuosina kehittyneet poikkeuksellisen heikosti. Sen taustalla ovat taantuman aikana noussut nuorisotyöttömyys, epätyypillisten työsuhteiden yleistyminen sekä edellisiä sukupolvia heikompi asettautuminen työmarkkinoille. Tähän lääkkeeksi hallitus esitti kehysriihessä muutosta työsopimuslakiin, jossa vähintään 3 kuukautta yhtäjaksoisesti työttömänä olleen alle 30-vuotiaan nuoren kanssa voisi jatkossa solmia määräaikaisen sopimuksen ilman laissa muutoin säädettyä perusteltua syytä.
Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömien osuus työvoimasta oli maaliskuussa 24,1 prosenttia. Nuorisotyöttömyyteen puuttuminen onkin erittäin tärkeää, mutta hallituksen tarjoamat keinot sen alentamiseen eivät vakuuta. Mikään tutkimusnäyttö ei tue sitä, että pätkätöiden vapauttaminen lisäisi työllisyyttä. Itseasiassa vuosina 1992-2012 teetetty tutkimus 19 Euroopan maassa kertoo, että määräaikaisuudet lisäsivät nuorten pätkätöiden todennäköisyyttä, mutta eivät vähentäneet riskiä työttömyydestä. Näillä toimenpiteillä ei puututa työttömyyden juurisyihin, vaan puhtaasti heikennetään nuorten työmarkkina-asemaa viemällä heiltä mahdollisuudet päästä kiinni vakituiseen työhön. OECD:n raportin mukaan henkilöperusteinen irtisanominen on jo nyt Suomessa kokonaisuutena helpompaa kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Saksassa.
Vakituisen työpaikan puute aiheuttaa epävarmuutta nuoren elämässä. Epävarma elämäntilanne vaikuttaa taas kaikkeen. Se vaikuttaa haaveisiin oman kodin hankkimisesta, kun asuntolainaa ei myönnetä vakituisten tulojen puuttuessa. Se vaikuttaa työhyvinvointiin ja jaksamiseen, kun nuori joutuu jatkuvasti sopeutumaan vaihtuvaan työympäristöön. Se vaikuttaa myös päätökseen perheen perustamisesta. Väestöliiton perhebarometrin (2017) mukaan erityisesti naiset kokivat, etteivät he voi edes harkita raskautta määräaikaisessa työsuhteessa. Yleisesti nuoret aikuiset korostivat, että vakituinen työpaikka ja vakaa taloudellinen tilanne ovat tärkeitä perhettä perustettaessa.
Parantaaksemme nuorten työllisyyttä ja vähentääksemme syrjäytymistä, on meidän tartuttava työttömyyden juurisyihin. Ne nuoret, jotka eivät pääse kiinni työelämään, ovat usein joutuneet kokemaan tuen ja ohjauksen puutetta jo aiemmin elämässään. Nuorten työttömyydessä on kyse koko elämän mittaisesta kehityksestä. Jos jo koulutuksen aikana saatu ohjaus ja tuki on säästöillä leikattu minimiin, miten voimme odottaa, että nuorilla on valmiudet siirtyä työelämään?
Nuorisotyöttömyyden ratkaisu pelkästään työmarkkinarakenteisiin puuttumalla on hyvin yksisilmäistä politiikkaa. Nuoret tarvitsevat nyt panostuksia koulutukseen ja tukea työelämän taitoihin. He eivät kaipaa työllisyystempuiksi puettuja työelämän heikennyksiä ja loputonta pätkätöiden kierrettä.
