Kolumni on julkaistu Länsi-Suomessa 19.2.2023.
Tyhjennän työhuonettani eduskunnassa 12 vuoden jäljiltä. Mietin, mitä haluan säilyttää muistoina ja mitä otan mukanani uuteen. Mistä olen valmis luopumaan? Kyse ei ole vain papereita pursuavista kansioista, vaan aivan kaikesta, mitä kansanedustajan arki on pitänyt sisällään kuluneet vuodet. Luopuminen tuntuu aina yhtä vaikealta, vaikka se tapahtuisi omasta tahdosta. Elän nyt siirtymävaihetta, jossa tasapainoilen vanhan ja uuden välillä. Viisautta olisi antaa aikaa iloita ja arvostaa mennyttä, jotta sitten lopullisesti uuden sivun kääntäessään olisi valmis seuraavaan elämänvaiheeseen.
Olen luopumassa kaikista luottamustehtävistäni 1.4.2023 alkaen maakuntajohtajan virassa aloittaessani. Kansanedustajuuden ohella se tarkoittaa esimerkiksi Satakunnan hyvinvointialueen valtuutetun tehtävistä luopumista. Olen toiminut erilaisissa luottamustehtävissä aina vuodesta 2001 alkaen. Kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu lukematon määrä kokouksia, puheenvuoroja ja jopa vaaleja, joissa olen ollut luottamushenkilönä mukana. Olen saanut kokea monia onnistumisia, mutta mukaan on mahtunut myös pettymyksiä. Päällimmäisenä koen kuitenkin valtavaa kiitollisuutta kaikesta.
Vaikka luovun luottamustehtävistä, on minulle vaikeaa luopua luottamuksestanne. Jokainen ääni on ollut polullani alusta alkaen merkityksellinen. Olen pyrkinyt toiminnallani olemaan saamani luottamuksen arvoinen. Vaikeina hetkinä olen saanut voimaa ajatuksesta, etten ole yksin, vaan minut on valittu edustamaan isoa joukkoa ihmisiä. Olen ollut yksi siitä joukosta. Toivon, että osaan ottaa oppina uuteen sen, miten vain luottamuksen varaan voi rakentaa jotain kestävää ja yhteistä.
Polkuni ei olisi koskaan johtanut eduskuntaan ilman ihmisiä ympärilläni. Iloitsen kaikista ihmisistä, joihin olen saanut kuluneiden vuosien aikana tutustua. Olen saanut tuntea toisen ihmisen hyvyyden, jota politiikkaan aikoinaan lähtiessäni enemmänkin epäilin. En pysty kiittämään riittävästi heitä, jotka ovat auttaneet ja tukeneet minua tällä matkalla alusta alkaen. Olen onnekas, että vuosien aikana olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat uskoneet minuun ja antaneet minulle vastuuta. Muistan arvostaen teitä, jotka olette olleet yhteydessä ja kysyneet, kannustaneet tai kyseenalaistaneet. Yhteydenottonne ovat tuoneet arjen realismin kokoussaleihin. Jokaiselta teiltä olen oppinut jotain itsestäni ja maailmasta. Ennen kaikkea olen kuitenkin oppinut teiltä ihmisen kauneimman piirteen – epäitsekkyyden. Kannan teiltä saamaani hyvää mukanani aina. Toivottavasti osaan antaa edes osan siitä eteenpäin.
Ilman satakuntalaisia ja erityisesti Raumaa sen seutukuntineen en olisi saanut työskennellä kansanedustajana 12 vuotta, kaupunginvaltuutettuna 16 vuoden ajan ja hyvinvointialueen valtuutettuna viime vuodesta alkaen. Lämpimät kiitokset teille. Kiitokset kuuluvat myös yhteistyötä kanssani tehneille!
Työhuoneen laatikoiden kätköistä olen löytänyt vanhoja lehtileikkeitä matkani varrelta. Niiden avulla olen ymmärtänyt, että vaikken ole jyräämällä pyrkinyt eteenpäin, en myöskään ole vain ajautunut polullani. Tärkein piirre poliitikolle ei onneksi ole jääräpäisyys, vaan halu auttaa muita. Olen lapsesta asti ollut yhteisten asioiden ajaja. Se piirre on kuljettanut minut ajamaan satakuntalaisten asioita. Ja sitä saan tehdä myös uudessa työssäni.
On tullut aika kiittää myös lukijoita. Tämä on viimeinen kolumnini Länsi-Suomessa kansanedustajana. Kiitos Janne Rantaselle, joka aikoinaan antoi kaupunkilehti Uuden Rauman kolumnipalstalla silloisille nuorille vaikuttajille mahdollisuuden kirjoittaa ajatuksiaan. Nuoria päättäjiä kannattaa haastaa ja rohkaista myös jatkossa kertomaan ajatuksiaan mielipidekirjoituksin. Se tie voi kantaa pitkälle.
