Vapaan mahdollistava työsopimuslain säännös on ollut voimassa jo huhtikuusta 2011, mutta hoivavapaa tuntuu olevan vielä melko huonosti tunnettu. Työterveyslaitoksen selvityksestä kävi ilmi, että monesti tietoa hoivavapaasta onkin saatu oman työpaikan ulkopuolelta. Se on harmillista, sillä hyvin suurella osalla meistä tulee jossakin vaiheessa elämää jonkinlaisia hoivavelvoitteita, jotka voivat vaatia erityisjärjestelyjä työpaikoilla. Työterveyslaitoksen viime vuonna tehdyn haastattelututkimuksen mukaan 28 % vastaajista kertoi huolehtivansa työnsä ulkopuolella apua tarvitsevasta henkilöstä. Oikeus hoivavapaaseen on siis monelle tervetullut, ja tästä mahdollisuudesta tulisikin tiedottaa sekä työntekijöitä että työnantajia paremmin.
Hoivavapaan kaltaisista työelämän laatua ja joustavuutta lisäävistä käytännöistä voi olla myös yhteiskunnallista hyötyä. Moni hoivaaja kokee, että työ on hyvin palkitsevaa. Hoivavastuu saattaa kuitenkin olla yhteydessä ajatuksiin esimerkiksi ennenaikaiselle eläkkeelle jäämisestä. Hoivan ja työn yhdistäminen voidaan kokea raskaaksi, etenkin kun hoivavastuu painottuu usein 45 vuotta täyttäneisiin ja sitä vanhempiin ikäryhmiin. Työntekijän kaksoistaakkaa työn ja hoivavastuun välillä voi helpottaa hoivavapaan kaltaisilla menettelyillä ja muilla joustoilla. Tutkimusten mukaan tällaiset työntekijälähtöiset joustot ovatkin erinomaisia keinoja pidentää myös työuria. Ne tukevat myös hallituksen tavoitteita työn ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta.
Kaikilla ei toki ole mahdollisuuksia olla ainakaan pitkällä palkattomalla vapaalla, vaan tulonmenetys hoivaajalle voi olla merkittävä. Väestömme vanhetessa onkin nyt mietittävä, miten tätä tilannetta voidaan helpottaa esimerkiksi pienituloisten kohdalla. Esimerkiksi Ruotsissa henkilöllä on mahdollisuus jäädä lyhytaikaisesti hoivaamaan läheistään sairausvakuutuksen tuella. Samankaltaisesta mallista on keskusteltu myös Suomessa sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa Kansallisen omaishoidon ohjelman kehittämistyöryhmässä. Se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi laajentamalla Kelan erityishoitorahaa kriisitilanteisiin, kuten saattohoitoon.
Hoivavapaaseen liittyy siis edelleen kysymysmerkkejä, ja toimeentuloon liittyvät ongelmat voivat haitata vapaan laajamittaista hyödyntämistä. On kuitenkin tärkeää, että tällainen mahdollisuus on jo olemassa. Kaikkia työn ja perhe-elämän yhteensovittamista lisääviä toimia tulee tukea. Se, että työelämä joustaa työntekijöiden elämäntilanteiden mukaan, hyödyttää työhyvinvoinnin lisääntyessä pitkällä tähtäimellä kaikkia osapuolia.
