Hallitus on ehtinyt jo muutaman kuukauden aikana esittää lukuisia palkansaajan ja työntekijän asemaa heikentäviä uudistuksia. Uudistuksilla tavoitellaan kilpailukyvyn paranemista muun muassa lomia lyhentämällä, käytännössä työaikaa pidentämällä ja lomarahoista leikkaamalla sekä sairastamisesta sakottamalla. Esityksen pohjalta voisi ajatella, että Suomessa eletään vielä yksistään kellokorttien ajassa ja uskomuksessa, että työntekijää valvomalla ja kurittamalla saadaan aikaiseksi parempia tuloksia.
Nykyajan ja tulevaisuuden työelämässä aikaansaannoksia ei voi kuitenkaan useinkaan mitata sillä, kuinka pitkään työpaikalla ollaan. Tärkeämpää on se, mitä on tehty ja saatu aikaiseksi. Monelle meistä työ ei ole tärkeää ainoastaan palkan takia, vaan työstään myös nauttii. Suomalaisille on tärkeää tehdä työtä, jolla koemme olevan merkitystä. Tavallisessa työssä olevat ihmisetkin tekevät välillä pidempää päivää palkatta vain, koska tuntevat vastuuta työstään. Monen työyhteisön ongelma on ennemminkin sairaana töihin tuleva työntekijä kuin jatkuvasti sairastava. Vastineeksi työstä tarvitsemme kuitenkin palkan, jolla pystyy elättämään itsensä ja perheensä. Sen lisäksi työ muodostaa myös ison osan identiteetistämme. Siksi meille kenellekään ei ole yhdentekevää, millaisia toimia meihin kohdistetaan työelämässä tai millaisena meidät nähdään työntekijänä. Tarpeeton epäluottamus tuntuu pahalta.
Tulevaisuudessa työntekijät joutuvat vaihtamaan työpaikkaa nykyistä useammin ja ehkä jopa koko toimialaa entistä useammin. Joiltakin aloilta katoaa digitalisaation ja automatisaation myötä työpaikkoja, toisille niitä syntyy lisää. On arvioitu, että terveydenhuollon lisäksi työpaikkoja riittää muun muassa kaupan alalla, hyvinvointipalveluissa, rakennusalalla ja opetusalalla. Myös kasvualoilla, esimerkiksi arktisessa teollisuudessa ja cleantechissä tarvitaan osaajia. Yhä useampi siirtyy myös yksinyrittäjäksi.
Jotta kaikki pysyisivät nopeasti muuttuvassa ja osaamisen päivittämistä vaativassa työelämän kehityksessä mukana, tarvitaan opiskelumahdollisuuksia, tehokasta aikuiskoulutusta ja muita toimenpiteitä. Nyt kuitenkin leikataan aikuiskoulutuksen tukea, joka vaikeuttaa suomalaisten mahdollisuutta sopeutua tähän muuttuvaan maailmaan ketterästi. Jos hallituksen suunnitelmat toteutuvat, tuki omaehtoiseen opiskeluun puolittuu. Näin heikennetään merkittävästi ihmisten mahdollisuuksia opiskella uuteen ammattiin tai täydentää osaamistaan paremmin työtehtäviä vastaaviksi. Sen lisäksi ansiosidonnaisen työttömyysturvan leikkaamisen ajatellaan saavan ihmiset nopeammin työttömyydestä takaisin työelämään. Hallitus unohtaa sen tosiasian, että työllistyäkseen olisi ensin oltava avoimia työpaikkoja työttömille.
Tulevaisuuden Suomessa olisi myös jaksettava työelämässä pidempään kuin nyt. Jotta tavoite saavutetaan, on parannettava ihmisten työhyvinvointia ja työssä jaksamista sekä kehitettävä johtajuutta. Pelkän lainsäädännön voimalla eivät ihmiset työskentele seitsemänkymppisiksi. Hallituksen sairaussakko heikentää pahimmillaan tavoitetta työurien pidentämisestä ja paremmasta työssä jaksamisesta. Sairaussakko kohdistuisi eniten aloille, joilla työntekijät altistuvat tartunnoille esimerkiksi asiakaskontakteissa ja joilla sen vuoksi sairastetaan keskimääräistä enemmän, kuten opetus-, siivous- ja hoitoalalle.
Työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan lyhyissä sairastumisissa työntekijän omaan ilmoitukseen ja luottamukseen perustuva järjestelmä itse asiassa vähentää sairauspoissaoloja, eikä suinkaan lisää niitä. Tilastokeskuksen mukaan suomalaisista palkansaajista puolestaan jopa 28 % tekee ylitöitä korvauksetta.
On siis aiheellista kysyä, että millaiseen ihmiskuvaan nyt suunnitteilla olevat päätökset pohjautuvat? Tuntuu kuin käyttöön olisi otettu 1900-luvun alun johtamisopit, joiden mukaan työntekijöistä tulee rangaistuksin kitkeä laiskuus ja alisuoriutuminen. Tämä tuntuu loukkaavalta, koska suomalaiseen protestanttiseen arvomaailmaan nojautuen olemme yhä edelleen ahkeraa kansaa ja kovia tekemään töitä.
Vaikuttaakin siltä, että tavoitellessaan lyhyen tähtäimen säästöjä ja pikaista kilpailukykyloikkaa, hallitus kaivaa samalla kuoppaa tulevaisuuden kasvulle, työelämölle ja hyvinvoinnille. Nyt esitellyillä toimilla ainoastaan heikennetään ostovoimaa ja työhyvinvointia sekä kavennetaan ihmisten mahdollisuuksia pysytellä mukana muuttuvassa maailmassa.
