Linjauksena siis sovittiin, että kunta voi tuottaa palvelut itse, yhdessä toisten kuntien kanssa tai ostaa ne toiselta kunnalta tai yksityisiltä palvelutuottajilta. Kuitenkin niin, että yksityinen ja kolmas sektori täydentävät kuntien palveluja. Yhteisenä kantanaan hallitus halusi korostaa, että julkisten palveluiden merkitys on suuri juuri tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden takaajana. Uudistuksen tavoitteena onkin, että kunnat tai sote-alueet pystyisivät laajasti ja pääosin itse vastaamaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Kunnilla tulee myös olla vahvuutta ja kykyä hallita markkinoita palveluiden tuotantotapojen monipuolistuessa. Jos kunta joutuu viimeisenä vaihtoehtonaan ulkoistamaan kaikki sosiaali- ja terveyspalvelunsa, voidaan hyvällä syyllä kyseenalaistaa kunnan vahvuus ja kyky hallita palveluitaan.
Kunta on demokraattisin tapa järjestää hyvät ja laadukkaat palvelut lähellä ihmistä tasa-arvoisesti. Sosiaali- ja terveysuudistuksen syynä onkin ollut se, että nykyisellään tämä ei toteudu. Suomessa lähes 80 % ihmisistä joutuu tällä hetkellä jonottamaan terveyskeskukseen yli kaksi viikkoa. Lääkäreistä on monilla alueilla pulaa, ja myös terveyserot ovat eri ihmisryhmien välillä kasvaneet.
Kuntaministeriryhmän linjauksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon kannalta kunnan väestöpohjan tulisi olla vähintään noin 20 000 asukasta, mikä vastaa myös PARAS-uudistuksen voimassaolevan puitelain väestöpohjavaatimusta. Tämä väestöpohja luo mahdollisuudet omaan palvelutuotantoon, matalan kynnyksen palveluihin sekä lähipalveluihin. Työryhmän selvityksen mukaan tämä vähimmäisväestöpohja ei kuitenkaan riitä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatioon. Tällöin integraatio on turvattava yhteistyössä toisen kunnan kanssa tai sote-alueella.
Koska kuitenkin alueiden ja kuntien tilanteet ovat hyvin erilaisia, nämä linjaukset edellyttävät tarkempia alueellisia selvityksiä. Hallitus asettaakin sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen jatkotyön tueksi selvityshenkilötyöryhmän. Näiden – toivottavasti alueelta valittavien – selvityshenkilöiden tehtävänä on alueen kuntien ja olemassa olevien yhteistoimintamallien erityispiirteiden kartoitus ja ratkaisuehdotusten esittäminen. Näin toivottavasti saadaan entistä paremmin kuntien sekä sosiaali- ja terveysalan osaajien ääni kuuluville.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon integraation lisäksi uudistuksella kannustetaan myös sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatioon. Tavoitteena on perusterveydenhuollon vahvistuminen ja matalan kynnyksen sosiaalipalvelujen saatavuuden lisääntyminen. Tärkeintä onkin muistaa, että ihmisten ja yhteisön hyvinvoinnin kulmakivenä on yhdenvertaiset ja ennaltaehkäisevät palvelut.
