Talven jäljiltä on nautinnollista seurata, miten luonto herää henkiin. Linnut laulavat kauniisti kevään merkiksi ja puihin alkaa ilmestyä vihreää. Luonto on tärkeä arvo itsessään ja merkittävä hyvinvoinnin lähde ihmiselle. Joskus kuitenkin joudumme tilanteisiin, jossa joudumme sovittamaan yhteen eläinten ja ihmisten yhteiseloa.
Tein viime syksynä hallitukselle toimenpidealoitteen merimetson ja valkoposkihanhen luokittelemisesta riistalinnuiksi. Näiden lintukantojen voimakkaan kasvun myötä myös lintujen aiheuttamat ongelmat ovat Suomessa lisääntyneet viime vuosina niin paljon, että nykyinen suojelumetsästys ei näytä olevan riittävän tehokas keino haittojen ehkäisemiseksi. Varsinkin rannikkoseutujen asukkaat ovat kokeneet, että merimetsot aiheuttavat rannikoilla ja saaristossa merkittävää haittaa alueen kalastuselinkeinolle ja pilaavat herkkää luontoa. Valkoposkihanhet puolestaan haittaavat ihmisten virkistäytymistä erityisesti kaupungeissa yleisillä uimarannoilla ja puistoissa.
Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen asettikin työryhmän pohtimaan merimetsotilannetta. Työryhmän loppuraportti julkaistiin huhtikuussa. On tärkeää, että asiaan on havahduttu ja siihen yritetään löytää ratkaisuja. Tiilikaisen työryhmä ehdotti muun muassa alueellisen yhteistyön lisäämistä ja poikkeuslupakäytäntöjen yksinkertaistamista, jotta merimetsojen metsästys helpottuisi. Tämä on hyvä alku. Tilannetta on kuitenkin seurattava nyt tarkasti, jotta voidaan nähdä, ovatko nämä toimenpiteet riittäviä ja kuinka niitä päästään toteuttamaan alueilla. Esimerkiksi Merikarvian saaman poikkeusluvan seuraukset näyttävät tuovatko työryhmän ratkaisut avun ongelmiin.
Samalla tavalla pitäisi paneutua valkoposkihanhien aiheuttamiin ongelmiin. Kesä on tulossa ja asia on jälleen enemmän kuin ajankohtainen. Valkoposkihanhet palaavat puistoihin ja rannoille samoihin aikoihin, kun ihmiset alkavat viettää aikaansa ulkosalla. Aggressiiviset lintukannat ovat viime aikoina haitanneet esimerkiksi Helsingin edustan saarten virkistyskäyttöä ja matkailuyrittäjien toimintaa. Valkoposkihanhi on nykyisellään suojeltu ja rauhoitettu Suomessa luonnonsuojelulailla. Toimivat keinot puistojen ja rantojen säilyttämisestä ihmisten virkistysalueina tuntuvat nyt olevan olemattomat. Tiilikaisen merimetsotyöryhmän hyvin alkanutta työtä tulisikin jatkaa myös valkoposkihanhen osalta. Kaikkien etu on, jos ihmisten ja valkoposkihanhien yhteiselolle löydetään tasapaino. Se ei kuitenkaan tapahdu ilman puuttumista asiaan ja selkeitä toimenpiteitä.
