Kolumni julkaistu Länsi-Suomessa 12.9.2019.
Olen hämilläni. Rauman talousohjelmassa yhdeksi säästötoimenpiteeksi on listattu kaupungin toteuttamasta erikoissairaanhoidosta luopuminen. Listan ehdotukset eivät ole vielä valtuuston päätöksiä. Silti siirtoa Satasairaalalle tehdään jo kovaa vauhtia. Kenen antamalla mandaatilla käydään yksityiskohtaisia neuvotteluja? Miten henkilöstölle voidaan kertoa jo siirtopäivämääristä, vaikkei valtuusto ole edes tehnyt päätöstä? Valta valtuuston aikoinaan tekemästä järjestämistavasta ja sen mahdollisesta muuttamisesta kuuluu vain ja ainoastaan valtuustolle.
Hämmennystä aiheuttaa myös itse säästöesitys. Säästöjä on laskettu syntyvän mm. palkkamenojen poistumisesta ja investointien siirtymisestä toisen vastuulle. Rauma on sairaanhoitopiirin jäsenkunta. Jokaisesta raumalaisen tarvitsemasta hoidosta laskutetaan aivan samalla tavalla kaupunkia myös sairaanhoitopiirin kautta. Siirtyvät henkilöstökulut tulisivat siis olemaan osana maksuperusteita, aivan samoin kuin vaikkapa tarvittavat laiteinvestoinnitkin. Säästöjä voisi laskennallisesti ehkä syntyä toimintojen keskittämisestä ja henkilöstövähennyksistä, mutta samalla puhutaan toimintojen jäämisestä vastakin Raumalle. Jos siis kulut siirtyvät käytännössä kaupungin omasta budjetista sairaanhoitopiirille ja sieltä taas laskutuksen kautta Rauman kaupungille, mistä ne säästöt oikein tulevat?
Onko kyse toiminnallisuuden muutoksista? Ehkei, sillä esimerkiksi Varkaudessa 2004 tehty erikoissairaanhoidon siirto johti viidessä vuodessa lähetteiden merkittävään kasvuun ja siten nouseviin kustannuksiin. Erikoissairaanhoidon säilyttäneen Iisalmen kohdalla kasvu oli maltillista. 2013 Varkaus palasi takaisin malliin, jossa Rauman tapaan perustason erikoissairaanhoitoa tehdään omana toimintana. Varkaus on sen myötä pystynyt hillitsemään sote-kustannusten kasvua, jopa alentamaan oman hoitolaskutuksensa loppusummaa. Varkauden sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto kertoo syyksi sen, että tarve asiakkaiden siirtämiselle kalliimpaan hoitoon vähenee, kun asiakas pystytään erikoislääkärien osaamisen tuella hoitamaan perustasolla. Ratkaisevaa näyttää olevan samassa organisaatiossa työskentely. Varkaus linjasi, että palvelut liikkuvat, eivät tuhannet potilaat. Se on ekologisesti kestävää, vähentää sairaanhoidon kuljetuskustannuksia eikä lisää kustannustaakkaa matkakulujen kautta niille potilaille, jotka eivät asu keskuskaupungeissa.
Raumalla on kehitetty esimerkiksi perhekeskusta, jonka toiminnan osana on myös lasten- ja nuorten poliklinikka. Raumalla on voitu muodostaa omalääkäri ja -hoitaja työmalli, joka on eteenkin lapsia ja nuoria hoidettaessa tärkeää. Lastentautien erikoislääkäri Niina Koiviston mukaan juuri omalääkärijärjestelmä on Raumalla mahdollistanut esimerkiksi sen, että vaativien lapsipotilaiden hoidoissa erikoislääkärit ovat voineet jalkautua osaksi peruspalveluja, ja ratkaista yhdessä esimerkiksi sairaudesta juontavan syrjäytymiskehityksen. Se tietää säästöjä pitkällä aikavälillä. Koivisto näkee, että juuri lähetteiden määrä tulisi kasvamaan siirron myötä, ja siten myös Rauman kaupungin mahdollisuus kulukontrolliin.
Maan hallitus suunnittelee tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta, jossa ihminen pääsisi nopeasti hoitoon. Hankerahoitusta voinee hakea jo loppuvuodesta. Siinä yhdeksi palvelua parantavaksi ja kustannuksia hillitseväksi toimeksi on katsottu erityistason palveluiden tuomisen perustasolle. Rauman tulee ehdottomasti hakea mukaan tähän kokeiluun, jossa voimme jatkaa nykyisen mallimme kehittämistä. Siksi tuntuu hyvin lyhytnäköiseltä rikkoa säästöohjelmalla nyt se, mihin koko maa tulevassa sotessa pyrkii. Soten myötä kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut muuttuvat maakunnallisiksi. Laadukkaiden peruspalveluiden saaminen edellyttää ihmistä kokonaisuutena palvelevia yksiköitä.
Onkin kysyttävä, kuka Raumalla haluaa nyt luopua omasta erikoissairaanhoidosta?
