Hallitus esitteli muutama viikko sitten omat sote-linjauksensa. Linjausten perusteella Suomen pahin ongelma sosiaali- ja terveydenhuollossa on nyt ollut liian vähäinen yhtiöiden määrä. Terveysbisnestä halutaan laajentaa yhtiöittämällä myös julkiset palvelut. Ensimmäisten tietojen mukaan kaikki julkiset toimijat pakotetaan yhtiöittämään palvelunsa ja kilpailemaan sitten olemassaolostaan. Näillä näkymin yhtiöittämiseltä säästyisivät ainoastaan yliopistolliset sairaalat, ensihoito, laaja päivystys ja erilaiset viranomaistehtävät. Kyseessä olisi valtava muutos suomalaisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Samaan aikaan käynnissä ovat neuvottelut EU:n ja USA:n välisestä vapaakauppasopimuksesta TTIP:stä. Aivan heti ei tulisi mieleen näiden kahden asian kietoutuvan yhteen. Kuitenkin eniten keskustelua aiheuttanut investointisuoja voisi jatkossa konkretisoitua juuri sosiaali- ja terveysbisneksessä. Jotkut asiantuntijat ovat toistuvasti nostaneet esiin investointisuojan kaventavan valtioiden sääntelyoikeutta. Ulkomaalaiset yritykset voisivat viedä valtion kansainväliseen välimiesoikeuteen ja hakea korvauksia, jos valtion tekemä sääntely heikentäisi niiden sijoitusten tuottoa. EU tai EU:n jäsenvaltio ei kuitenkaan voi haastaa sijoittajaa oikeuteen.
Amerikkalaiset sijoittajat voisivat siis vaatia, että esimerkiksi eurooppalaiset lait tai tuomioistuinten ratkaisut tulisivat ulkomaisten välimiesten tai tuomarien käsiteltäviksi, mikäli heidän vaateensa ei tulisi huomioiduksi tai lait esimerkiksi heikentäisivät yrityksen toiminnan kannattavuutta. Pelkästään tämä mahdollisuus tarjoaa yrityksille mahdollisuuden painostaa kalliilla oikeudenkäynnillä eurooppalaisia viranomaisia, kun ne valmistelevat lainsäädäntöä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsitellessä parasta aikaa uutta tupakkalakia tämä uhkakuva tuntuu todelliselta. Tupakkayhtiö Philip Morris on esimerkiksi nostanut Australiaa vastaan kanteet maan uutta tupakkamainontaa koskevaa lainsäädäntöä vastaan. Suomessakin tupakkalaki kiinnostaa montaa tahoa, mutta lainsäätäjän tehtävänä ei ole ajaa yhden intressitahon etuja vaan kansalaisten. Kaikenlainen painostus tulee järjestelmästämme pystyä sulkemaan pois.
Kansallisin päätöksin voimme kuitenkin altistaa sote-palvelumme TTIP:n kautta uudenlaisille uhkille. Pakkoyhtiöittäminen voi merkittävästi lisätä suurten terveysalan yritysten keskittymistä Suomeen. Terveysalan yritysten omistajien joukossa voi puolestaan olla amerikkalaisia sijoittajia, joilla on jo lähtökohtaisesti omat intressinsä liittyen maamme sosiaali- ja terveysalan lainsäädäntöön. Jos TTIP hyväksytään sellaisena, että siihen sisältyy nykyisenkaltainen investointisuoja, näillä yrityksillä ja niiden omistajilla olisi entistä enemmän sanavaltaa suomalaisessa sosiaali- ja terveyspolitiikassa.
Amerikka ei ole Suomelle mallimaa, jonka järjestelmää kannattaa tavoitella. Sen vakuutuspohjainen sosiaali- ja terveydenhuolto ei vedä vertoja Suomen verovaroin ylläpidettäville sote-palveluille. Me tuotamme parempaa ja tasa-arvoisempaa hyvinvointia kansalaisillemme. Hallituksen olisikin syytä arvostaa nykyistä järjestelmäämme. Meillä ei ole tarvetta romuttaa koko sotea, vaan korjata vain sen rikkinäiset osaset.
