Terveys tarkoittaa meille jokaiselle eri asiaa. Joku on tottunut elämään hyvin pitkäaikaissairautensa kanssa ja vastaa kysyttäessä olevansa terve, kun taas toinen kokee terveytensä huonoksi jo flunssakierteen vaivatessa.
Yksilöinä me kaikki taidamme kuitenkin toivoa, että saamme läheisillemme ja itsellemme korkeatasoisia sosiaali- ja terveyspalveluita jonottamatta, läheltä ja lähes maksutta.
Järjestelmätasolla taas terveyttä tarkastellaan kansanterveytenä. Suomalaiset ovatkin saaneet 1970-luvulta lähtien kymmenen tervettä elinvuotta lisää.
Olemme väestötasolla lisänneet elinvuosia kansantauteihin puuttumalla, rokottautumalla ja tartuntatauteja torjumalla. Esimerkiksi miesten tupakointi on vähentynyt joka toisesta polttavasta miehestä 18 prosenttiin kaikista miehistä. Näin merkittävä muutos on lisännyt niin yksilöiden terveyttä kuin väestön elinvuosiakin.
Suomessa jännitteet valinnanvapausmallissa taitavatkin nyt kulminoitua yksilön edun ja väestötasoisten tavoitteiden painotusten välille. Tulevaisuuttamme yritetään ennustaa katsomalla, miten Ruotsissa kävi.
Ruotsissa asiakkaiden kannalta keskeisin valinnanvapauden tuoma parannus on ollut palveluiden saatavuuden paraneminen. Sen sijaan valinnanvapauden vaikutuksista hoidon lääketieteelliseen laatuun ja vaikuttavuuteen ei kuitenkaan ole selkeitä seurantatuloksia.
Ruotsin malli ei ole Suomen malli. Vapaus valita palveluntuottajien välillä ei taida olla sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien ensisijainen odotus, vaan se, että tarvitsemaansa palvelua saisi kohtuullisessa ajassa ja että omassa asiassaan tulisi kuulluksi ja autetuksi.
Harva kaipaa ruokalistamaista listaa erilaisista valittavina olevista sote-keskuksista, vaan tiedon hyvästä sairaanhoitajasta tai lääkäristä, jolta perhe saa tarvittaessa apua. Ihminen haluaa valita itseään hoitavan ihmisen yrityksen sijaan.
Jos valinta kuitenkin jää jokaisen omalle vastuulle, tarvitsemme tietoja valintamme tueksi. Hyvä palvelu voi olla ratkaisevaa valitessaan ruokakauppaa, mutta ihmisten terveyttä ei voi laadukkaasti hoitaa ystävällinenkään ihminen, jolla ei ole ammattitaitoa alalle.
Tämän laadun arvioiminen voi kuitenkin olla meille asiakkaille vaikeaa. Onko esimerkiksi antibioottireseptin saaminen laadukkaampaa terveydenhuoltoa kuin ohje huuhdella poskionteloita vedellä?
Toissijaiset asiat voivat nousta valinnanvapausmallissa ratkaisevan tärkeään rooliin niin ihmisten valinnoissa kuin annetussa hoidossa.
Ihmisten osallisuutta omassa asiassaan tulee nykyisestään sosiaali- ja terveyspalveluissa lisätä. Asiakkaan toiveiden lisäksi valinnanvapausmallin tulisi pystyä vastaamaan yhteiskunnallisiin tavoitteisiin kansanterveydestä ja yhteisten resurssien käytöstä. Suomalaisen järjestelmän vahvuudet tulisi pystyä turvaamaan samaan aikaan, kun otetaan käyttöön täysin uudenlainen järjestelmä.
Valinnanvapaus tuo parannuksia osaan nykyisen järjestelmämme puutteista, mutta samalla se avaa eteensä uusia ongelmia. Vaarana on, että yhteisiä resursseja käytetään entistä enemmän terveemmän kansan palveluihin ja tuottavuuden kasvun tulokset valuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sijasta muihin taskuihin. Se ei tuota suomalaisille lisää kansanterveyttä.
Seuraavat kymmenen tervettä lisävuotta eivät saa olla vain harvojen oikeus.
