Kesällä se vasta paukahti päin kasvoja – lomarahojen leikkaus. Sosiaalinen media täyttyi kirjoituksista, joissa purettiin pettymystä tilille tulleesta normaalia pienemmästä lomarahasta. Moni havahtui kilpailukykysopimuksen päätöksiin vasta, kun se näkyi konkreettisena summana pankkitilillä. Pienellä palkalla sinnittelevä ei pystynytkään ostamaan tarvitsemiaan uusia silmälaseja kesän alennusmyynnistä tai lapsiperheen perinteinen lomareissu Linnanmäelle jäi tekemättä, koska kesäajan eläminen veti talouden jo riittävän tiukalle ilman lomarahan leikkaustakin. Somekeskustelua seuratessani en voinut välttyä ajattelemasta, että kyseessä on oppikirjamainen johtamismoka. Heikennetään ensin pakkopäätöksin työntekijöiden työmotivaatiota, ja sitten edellytetään työn tuottavuuden kasvua. Jokainen voisi jo maalaisjärjelläänkin sanoa, että se tuskin kannattaa.
Kesän jälkeen on Suomen taloudessa tapahtunut käännös parempaan. Talous kasvaa taas monen vuoden taantuman jälkeen. Kasvun aaltoa ei saa nyt tyrehdyttää, muttei myöskään ole syytä enää pitää yllä toimia, jotka luotiin lamaan. Onkin syytä kysyä, ketkä ovat kantaneet talouden taantumassa suurinta talkootaakkaa ja miten heitä nyt huomioidaan?
Eläkeläiset, pienituloiset lapsiperheet ja julkisen sektorin työntekijät ovat olleet suhteellisesti suurimpia maksajia niin etuusleikkauksien, kilpailukykysopimuksen kuin palvelumaksujen korotustenkin myötä. Myös monella teollisuuden alalla työntekijät ovat venyneet äärimmilleen sopeutuessaan suureen rakennemuutokseen ja kilpailukyvyn parantamiseen. Työpaikkoja on vähennetty ja työmäärää on kasvatettu jäljelle jäävien työntekijöiden osalta.
Kaiken kaikkiaan pienituloiset kansalaisemme ja palkansaajamme ovat viime vuosina olleet taloustalkoissa mukana valtavalla panoksella. Sama linja vaikuttaa jatkuvan. Julkisella sektorilla lomarahojen pienentämistä 30 prosentilla jatketaan seuraavat kaksi vuotta. Huolimatta talouden positiivisesta kehityksestä kasvun hedelmät rapisevat siis muiden pussiin kuin niiden, jotka jo muutenkin ovat kantaneet kortensa kekoon moninkertaisesti yhteisen hyvän eteen. Myös seuraavat kasvuvuodet taloustalkoisiin osallistuvat yhä edelleen palkansaajat, ja ennen kaikkea julkisen sektorin työntekijät, kuten hoitajat, opettajat ja poliisit.
Lomarahaleikkaukset vaikutukset talouskasvuun ja Suomen kilpailukyvyn paranemiseen ovat kyseenalaiset. Lomarahaleikkaus on suoraan pois ihmisten ostovoimasta ja pitkälti myös Suomen kansantaloudesta. Esimerkiksi sosiaalityöntekijällä leikkaus tarkoittaa 700 euron tulonmenetystä. Lomarahojen leikkaus ei paranna julkisen talouden tilannetta pidemmällä aikavälillä, sillä se on tilapäinen, mutta yksittäisille ihmisille ja perheille satojen eurojen menetys on iso asia.
Tilastokeskus on hiljattain julkaissut ensimmäisen kerran tuloksia myös kikysopimukseen sisältyvään työajan pidennykseen liittyen. Laskelmien mukaan työaika on pidentynyt julkisella sektorilla noin 80 prosentilla ja yksityisellä sektorilla alle puolella työntekijöistä. Tämä vahvistaa käsitystä, että kiky osuu eniten julkiselle sektorille ja täten monelle naisvaltaiselle alalle.
Yksityisellä sektorilla sopimuksen vaikutus yksikkötyökustannuksiin vaikuttaa jäävän pienemmäksi kuin on arvioitu. Jotkut yritykset ovat katsoneet kilpailukyvyn kasvavan työntekijöiden hyvinvointia lisäämällä. Esimerkiksi TVO toteutti työajan pidennyksen kikyvapaa-aikana. Sen ajan siis sai käyttää vapaaehtoistyöhön, opiskeluun tai liikuntaan.
Työn tuottavuuden kasvattamisen filosofia on näissä kahdessa lähestymistavassa täysin erilainen. Kikysopimuksessa valittiin lisätyön teettäminen pakolla, kun vaihtoehtona olisi voinut olla hyvään johtamiseen panostaminen. Molempien lopputulemana on lisääntynyt työn tuottavuus. Hyvällä johtamisella tosin lopputulos voisi olla pitkäkestoisempi ja tuottavuuden kasvu mekaanista työtuntimäärää suurempi.
Pienituloiset työntekijät eivät ole päässeet hyötymään myöskään tällä hallituskaudella tehdyistä veronkevennyksistä, vaan ne ovat kohdistuneet lähinnä suurituloisiin. Tämä ei ole millään lailla oikeudenmukaista. Kasvu kuuluu kaikille – myös hoitajille ja keittäjille.
