Vaatteet ovat iloinen asia. Kehumme toistemme vaatevalintoja ja haluamme ilmaista itseämme pukeutumisella. Kaupat ovat täynnä toinen toistaan kauniimpia vaatteita. Meillä on, mistä valita. Toinen valitsee ylleen punaista, toinen kaipaa viimeisimmän trendin mukaista mallia. Joskus vaatetta sovittaessa mieleen kuitenkin hiipii ajatus, joka alkaa ahdistaa rinnasta. Joillakin vaatteilla on myös kääntöpuolensa, joka ei kestä päivänvaloa.
Tiistaina vietettiin kansainvälistä lapsityövoiman vastaista päivää. Vaikka kansainväliset sopimukset kieltävätkin lapsityön, niin maailmassa on yhä edelleen 152 miljoonaa lapsityöläistä. Nuorimmat lapsityöläiset ovat vasta 5-vuotiaita. Lapsia on kaikista maailman pakkotyötä tekevistä noin puolet.
Syitä lasten työssäkäyntiin on monia. Valtaosassa näiden lapsien perheistä vanhempien palkka ei riitä perheen elättämiseen. Saadaksensa ruokaa perheiden on laitettava lapsensa työhön koulun sijaan. Vanhemmilla ei myöskään ole mahdollisuutta maksaa lapsensa koulutuksesta. Köyhyyden kierrettä onkin omin avuin mahdotonta katkaista. Kiellot eivät yksin riitä lapsityön kitkemiseen.
Lasten vanhemmat tarvitsevat kunnollista palkkaa tekemästään työstä, jolla he voivat elättää perheensä. Sen lisäksi tarvitaan asennemuutosta, jossa lapsella on oma suojeltu asemansa niin yhteiskunnassa yleisesti kuin perheissä erityisesti. Ennen kaikkea tarvitaan lainsäädäntöä, joka varmistaa lapselle oikeuden ilmaiseen koulutukseen ja vahvaa valvontaa lapsityön kieltolain rikkomisesta.
Lapsityön lopettaminen kaikissa muodoissaan vuoteen 2025 mennessä onkin yksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteista. Tällä hetkellä suurin osa maailman tekstiileistä tuotetaan kuitenkin maissa, joissa työntekijöiden oikeuksia rikotaan lainsäädännöstä huolimatta. Vakavia ongelmia ovat esimerkiksi ylipitkät työpäivät ja pakkotyö, ympäristölle haitallisten kemikaalien vastuuton käyttö sekä työntekijöihin kohdistuva seksuaalinen ja fyysinen väkivalta. Esimerkiksi Bangladesh on pystynyt halvan työvoiman ansiosta nostamaan vaateteollisuutensa kilpailukyvyn huipputasolle. Halvan vaatteen kilpailuetu syntyykin usein halvasta ihmisarvosta.
Lapsityön lopettamiseksi tarvitaan myös kuluttajien panosta. Kuluttajat voivat vaikuttaa työoloihin tukemalla yrityksiä, jotka tarkistavat tuotteidensa tuotanto-olot. Erityistä ostajavaltaa käyttävät teinitytöt, joiden ostoskäyttäytymisen massamuutokset heiluttelevat kokonaisia suuryrityksiä. Pysyväksi vaatetrendiksi voisikin nuorten tyttöjen vaatimuksesta nousta lapsityöstä vapaat vaatteet.
Kuluttajat tarvitsevat helposti saatavaa tietoa valintoja tehdessään. Ihmisiä ei siis pidä syyllistää asialla. Tällä hetkellä on hyvin vaikea tietää, mikä vaate on eettisesti tuotettu ja mikä ei. Vahvempaa vastuuta pitää ottaa muidenkin kuin kuluttajien. Viime vuosina yritykset ovatkin alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota eettiseen tuotantoon.
Yritykset jakavat esimerkiksi ohjeistuksia alihankkijoilleen, joiden mukaan lapsityön käyttäminen on kiellettyä. Kokonaiskuvaa työolosuhteista on kuitenkin vaikea saada, jos työolojen tarkastuksia teetetään vasta viimeisessä tuotantovaiheessa, josta tavarat lähtevät suoraan myyntipaikkaan. Rikkomukset löytyvät usein tuotantoketjun alkuvaiheista, joissa tehdään myös raskain työ – kaivoksilta, puuvillapelloilta ja vaatetehtailta. Vastuullisuuden on ulotuttava aina alkutuotantoon asti. Muuten lapsityötä ei koskaan saada poistettua kokonaan, vaan se vain piilotetaan.
Länsimaissa olemme tottuneet pesemään uudet vaatteet kotona ennen kuin laitamme ne lastemme päälle, koska uudesta vaatteesta irtoava väri voi aiheuttaa lapsen iholle ärsytystä. Bangladeshissa joet värjäytyvät vihreiksi, pinkeiksi ja keltaisiksi aina muotiteollisuuden kangassesongin mukaan. Pahimmassa tapauksessa näitä kankaita värjää pieni lapsi, joka menettää käsiensä ihon myrkkyvärien vuoksi. Lapsi on lapsi Bangladeshissakin.
Yhtä arvokas ja suojeltava.
