Kolumni julkaistu Satakunnan Viikossa 10.8.2022.
Vanhustyössä työskennellessäni ajattelin, että Suomi tarvitsee lainsäädännön, jolla korjataan vanhusten epäkohdat. Myöhemmin sain olla mukana, kun eduskunta sääti vanhuspalvelulakia. Vuoden 2012 ponnistus takasi ensimmäisen yhtenäisen ikäihmisten hyvinvointiin ja palveluihin kohdistuvan lain.
Vuodet tässä välissä ovat osoittaneet, että valitettavasti vanhukset kaipaavat Suomessa vieläkin vahvempaa lain suojaa. Vanhuspalvelulakiin on ollut tarpeen kirjata esimerkiksi henkilöstömitoitus ympärivuorokautiseen hoivaan, jotta haamuhoitajilla ei enää kikkailtaisi ja jopa jätettäisi apua tarvitsevat heitteille. Vanhuspalvelu- ja sosiaalihuoltolakia on vahvistettava edelleen.
Ikäihmistemme asuminen on ollut hyvin kaavamaista – valtaosa vanhuksista asuu kotona ja kun kotona ei enää pärjää, siirrytään ympärivuorokautiseen hoivaan. Näiden kahden asumisen välille tarvitaan ikäihmisille suunnattua tuettua asumista. Kun hoitaja sulkee aamukäynnin jälkeen kotioven, tarvitsisi moni vanhus vielä tukea päiväänsä. Moni kokee, että välimuotojen puuttuessa he ovat jääneet vähän kuin heitteille – he eivät ole riittävän huonokuntoisia kotiasujiksi, mutta eivät saa tarpeeksi tukea kotona asumiseenkaan. Välipalveluiden määrä on vielä vähäistä koko Suomessa, vaikka se tukisi montaa vanhusta itsenäisessä, arvokkaassa vanhentumisessa.
Yksi vaihtoehto on yhteisöllinen palveluasuminen. Yhteisöllisessä asumisessa kynnys naapuriavun tarjoamiselle on normaalia matalampi. Ihanteellista olisi jopa eri-ikäisistä ihmisistä koostuva yhteisö, jossa tunnetaan toiset. Esimerkiksi yhteisen ulkoilun kautta päivittäinen liikunta lisääntyisi ja toisten tapaaminen toisi luonnollista turvaa muuten yksin ikääntyvälle. Yhteisissä tiloissa voi laittaa ruokaa yhdessä. Samassa palvelukokonaisuudessa voisi asua myös eritasoista apua tarvitsevia ihmisiä, jolloin henkilön ei tarvitsisi muuttaa asuinalueelta toiselle, kun hänen palvelutarpeensa kasvaa.
Myös yöaikainen hoivapalvelu vahvistuu laissa. Lakiuudistuksien myötä kotihoitoa tarjotaan myös yöaikaan asiakkaan yksilöllisen tarpeen mukaisesti. Hoidollisia tehtäviä tulee yöaikaan suorittaa aina alan koulutuksen saanut työntekijä.
Hyväkään poliittinen tahto tai lainsäädännölliset uudistukset eivät vielä takaa sitä, että asiat muuttuisivat. Edessämme on yhä paheneva henkilöstöpula. Suurin este lainsäädännön toteutumiselle on nyt osaavan henkilöstön saaminen. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että ratkaisemme myös osaajapulan.
