Kuntia onkin haluttu tukea lain toimeenpanossa uudistuneen laatusuosituksen keinoin: Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuntaliitto esittelivät heinäkuun lopulla Porin SuomiAreenassa laatusuosituksen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Laatusuositus tukee kautta linjan vanhuspalvelulain tavoitteita, joista tärkein on mahdollisimman terveen ja toimintakykyisen ikääntymisen turvaaminen. Se on tarkoitettu ohjenuoraksi niin päättäjille kuin sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajille ja kolmannen sektorin toimijoillekin. Laatusuosituksessa tarkastellaan mm. ikääntyneiden terveyttä ja toimintakykyä, asumista sekä hoivapalvelujen henkilöstöä ja johtamista. Näistä puolestaan esitetään valtakunnallisesti ja paikallisesti seurattavia suosituksia ja tavoitteita.
Vanhuspalvelulakia tehtäessä suurin huomio kiinnittyi henkilöstömitoituksen puutteeseen. Tuolloin Sdp lupasi kansalaisille, että henkilöstön määrästä annetaan suositukset, joita kuntien on noudatettava. Mikäli yksikin kunta laiminlyö tehostetun palveluasumisen ja vanhainkotien vähimmäismitoituksia, kirjataan ne lakiin myöhemmin. Nyt nämä mitoitukset löytyvät uudistettuina laatusuosituksista. Suosituksessa täsmennetään myös, mitkä ammattiryhmät voidaan laskea mitoitukseen. Aikaisemmin mitoitukseen on joissakin laitoksissa laskettu myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole tehneet hoivatyötä. Nyt ohjeistus on selkeä. Esimerkiksi esimiestyötä tekevä voidaan laskea mitoitukseen mukaan vain sillä osuudella, jolla hän osallistuu välittömään hoitotyöhön. Tämä on oikein. Tällaisella laskutavalla huolehditaan siitä, että käsipareja on riittävästi siinä kaikkein tärkeimmässä eli asiakkaalle tehtävässä hoivatyössä.
Laatusuositus korostaa myös iäkkäiden oman mielipiteen ja osallisuuden huomioimista, sillä jokainen ihminen on oman elämänsä paras asiantuntija. Ihmisillä on omanlaisensa tarpeet, ja kun ne kartoitetaan tarkasti, pystytään jokaiselle järjestämään juuri sellaiset palvelut kuin hän tarvitsee. Joskus tarvitaan enemmän juttuseuraa ja kuuntelijaa kuin teknistä hoitosuoritetta. On myös tärkeää, että ikääntyneen väestön lisääntyessä koko kulttuurimme kokisi muutoksen ja muuttuisi ikäystävällisemmäksi. Ikääntyneet ovat yhteisönsä täysivaltaisia jäseniä ja voivat olla monella tapaa mukana yhteiskunnan toiminnassa. Jotkut voivat jatkaa osa-aikaisesti töissä eläkeiän ylittymisen jälkeenkin tai ovat mukana esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa, jolloin he voivat myös toimia vertaistukena muille ikääntyneille. Tällaista toimintaa tulee tukea. Ihmiselle on tärkeää tuntea olevansa jollakin tavalla hyödyksi, mutta meillä Suomessa ei ehkä ole vielä osattu nähdä sitä panosta, jonka ikääntyneet voivat yhteisölleen antaa. Vanhuus ei ole sairaus, vaan eläkeikäisillä on toivottavasti edessään vielä vuosikymmeniä aktiivista ja onnellista elämää.
