Kun esimerkiksi kävelee Rauman virastotalon käytävillä, ei voi välttyä huomaamasta Poliisin lupahallinnon asiakaspalveluun jonottavia ihmisiä. Jonoihin on syynsä. Rauman poliisiasemalla ja Euran palvelupisteessä käy jokaisena arkipäivänä yhteensä noin 140 asiakasta lupa-asioissa. Silti asiakaspalvelussa työskentelee kokonaisuudessaan vain neljä työntekijää. Olkiluodon rakennustyömaa on lisäksi tuonut mukanaan joukon ulkomaalaisia työntekijöitä lupa-asioineen. Alueellamme ei siis kaivata lupahallinnon keskittämistä Poriin. Päinvastoin alueelliselle asiakaspalvelulle on selvästikin kova tarve. Ennemminkin jokaiselle lupa-asioissa asioivalle yksikön resurssipula on silminnähtävää.
Uudistuksen yhteydessä voitaisiin keskittämisen sijaan oikeasti uudistaa ja järkevöittää toimintamalleja ja tilojen käyttöä. Monilla poliisiasemilla työskentelee nyt jo sosiaaliohjaaja, mutta monessakaan ei ole sairaanhoitajaa. Esimerkiksi Lahden poliisivankilassa on kokeiltu mallia, jossa sairaanhoitaja työskentelee osa-aikaisesti poliisivankilassa. Tällä pyritään vähentämään poliisin työajan käyttöä kuljettamiseen. Sairaanhoitajan apua tarvitsevia poliisivankilan asiakkaita kun ei enää tarvitse siirtää päivystykseen. Samalla rauhoitetaan myös terveyskeskuspäivystystä päihtyneiltä ja häiritseviltä asiakkailta. Sairaanhoitaja voi ottaa tarvittavat näytteet paikan päällä poliisivankilassa ja olla myös partion apuna tien päällä tai vesillä, jos esimerkiksi puhalluttamisen sijaan joudutaan käyttämään verikoetta päihtymisen toteamiseksi. Uusia malleja pitää uskaltaa kokeilla, sillä yhteistoiminnalla voidaan usein tehostaa nykyisten resurssien käyttöä.
Uudistettaessa ei myöskään kannata toistaa historiassa tehtyjä virheitä. Nimittäin aikoinaan Raumalla ajateltiin, ettei kaupungissa ole huumeongelmaa. Kun raumalaiset sitten alkoivat jäädä kiinni Porissa huumausainerikoksista, piti kotikaupunginkin tilannetta katsoa uudelleen. Kaupunkiin saatiin huumepoliisi, minkä myötä rikoksen tekijät jäivät kiinni ja huumeiden käyttö saatiin hallintaan. Tänä vuonna on taas alkanut kuulua huolestuttavia viestejä. Eteenkin nuorisotyössä ja lastensuojelussa on noussut esiin huoli Rauman lisääntyvästä huumeongelmasta. Samaan aikaan tilastot kuitenkin kertovat toista. 2008 huumausainerikosten määrä oli Raumalla 354 tapausta, kun se Rauman ja Porin kihlakunnan huumausaineryhmän yhdistämisen jälkeen oli vuonna 2009 enää 238 rikosta. Tilastojen mukaan huumausainerikosten määrä alueellamme laskee yhä edelleen, sillä 2011 rikoksia oli 126 ja kuluvana vuonna enää 77 tapausta. Vaikka vuotta on vielä vähän jäljellä, rikosten määrän ennustetaan laskevan.
Laskua voisikin pitää positiivisena merkkinä. Kun huumausainerikosten laskun suhteuttaa samaan aikaan tapahtuneeseen rikostutkijaresurssien pienenemiseen ja lopulta kokonaan Raumalta Poriin siirtyneeseen huumetutkintaan, alkaa hälytyskellot soida. Alueen toimijoilta tuleviin viesteihin ongelman kasvusta pitää suhtautua vakavasti. Ne ovat ensimmäisiä signaaleja huolestuttavasta muutoksesta.
Poliisiuudistus voi tuoda mukanaan monia muutoksia poliisin toimintaan Satakunnassa. On ymmärrettävää, että poliisin osaamista halutaan vahvistaa ja että toimintaa keskittämällä saadaan aikaan osaamiskeskittymiä. Toiminnan tehostamisen ja osaamisen keskittämisen lisäksi vaakakupissa painavat toisella puolella paikallistuntemus ja lähipalvelut. Raumalla huumetutkinnassa tapahtunut muutos ei ainakaan puolla rikostutkinnan siirtämistä pois kaupungista. On tarkkaan tutkittava erilaisia vaihtoehtoja ja arvioitava niiden seurauksia. Kaikkein tärkeintä kuitenkin on, että poliisi näkyy, tuntuu ja kuuluu alueellaan. Sillä kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä.
