Kulttuuri- ja tapahtuma-alan rajoitukset järkeviksi

Kolumni julkaistu Satakunnan Viikossa 18.8.2021

Kä­vin ke­säl­lä use­as­sa ke­sä­te­at­te­ris­sa, tai­de­näyt­te­lys­sä ja ul­koil­ma­kon­ser­tis­sa. Nau­tin jo­kai­ses­ta ti­lai­suu­des­ta nor­maa­lia enem­män. En sen vuok­si, et­tä edel­li­sis­tä esi­tyk­sis­tä oli ko­ro­nan ta­kia val­ta­vas­ti ai­kaa, vaan sen vuok­si, et­tä ais­tin niis­sä ih­mis­ten ilon am­ma­tin­har­joit­ta­mi­ses­ta.

Ei ole vai­ke­aa ar­va­ta, mil­lai­nen pet­ty­mys kult­tuu­ri- ja ta­pah­tu­ma-alal­le on hei­ken­ty­neen ko­ro­na­ti­lan­teen myö­tä tu­le­va epä­var­muus syys­kau­des­ta. Au­ti­ot te­at­te­ri­sa­lit iloi­sia ih­mi­siä huo­ku­vien ra­vin­to­la­sa­lien naa­pu­reis­sa saa­vat mo­net kult­tuu­ri­a­lan toi­mi­jat kiuk­kui­sik­si.

On eh­kä hyö­dy­tön­tä ver­tail­la eri toi­mi­a­lo­ja ra­joi­tuk­si­neen yk­si­sil­mäi­ses­ti toi­siin­sa. On epäin­hi­mil­lis­tä jul­kais­ta so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa mi­nis­te­rien lis­ti­mis­lis­to­ja tai port­ti­kiel­to­ja, eten­kin sil­loin, kun oma ase­ma esi­mer­kik­si jul­ki­suu­den hen­ki­lö­nä an­taa vi­hal­le hal­lit­se­mat­to­mat sii­vet. Kai­ken ko­hun al­le ei saa kui­ten­kaan hau­tau­tua alan tär­keä vies­ti päät­tä­jil­le: ala toi­mii ter­veys­tur­val­li­ses­ti ei­kä ole sen vaa­ral­li­sem­pi toi­mi­ja si­sä­ti­lois­sa kuin muut­kaan ta­hot.

Ke­sä­kuu­kau­sien ajal­ta on run­saas­ti ko­ke­muk­sia ta­pah­tu­mien ter­veys­tur­val­li­ses­ta jär­jes­tä­mi­ses­tä. Pa­ras asi­an­tun­ti­ja­tie­to täs­tä on kult­tuu­ri- ja ta­pah­tu­ma-alan am­mat­ti­lai­sil­la it­sel­lään. Uu­sia stra­te­gi­oi­ta ja mal­le­ja ase­tet­ta­es­sa on syy­tä kuun­nel­la tar­kal­la kor­val­la juu­ri hei­tä.

Hal­li­tus suun­nit­te­lee uut­ta ris­ki­pe­rus­teis­ta mal­lia kult­tuu­ri- ja ta­pah­tu­ma-alan ra­joi­tuk­siin. Mal­lis­sa eri ta­pah­tu­mat pis­tey­te­tään sen mu­kaan, kuin­ka suu­ri ko­ro­na­vi­ruk­sen le­vi­ä­mi­sen ris­ki niis­sä on. Hal­li­tus pyr­kii näin hel­pot­ta­maan alo­jen ah­din­koa sekä esi­mer­kik­si pää­se­mään eroon on­gel­mal­li­ses­ta kah­den met­rin tur­va­vä­li­vaa­ti­muk­ses­ta.

Jo­kai­sen ase­tet­ta­van ra­joi­tuk­sen tu­lee ol­la ää­rim­mäi­sen tark­kaan har­kit­tu ja sel­keä. Run­sais­ta tar­tun­ta­mää­ris­tä huo­li­mat­ta em­me ole enää sa­man­lai­ses­sa ti­lan­tees­sa kuin tal­vel­la. Ro­ko­tuk­set ete­ne­vät. Sik­si on­kin syy­tä poh­tia, mi­ten täs­sä uu­des­sa ti­lan­tees­sa voi­sim­me elää va­paam­min ja sil­ti suo­ja­ta vä­es­tö­äm­me ko­ro­na­vi­ruk­sel­ta. Kult­tuu­ri- ja ta­pah­tu­ma-ala tar­vit­see kui­ten­kin no­pei­ta vas­tauk­sia, sil­lä syk­syn työt me­ne­vät myt­tyyn rat­kai­su­jen vii­py­es­sä.

Aja­tus on, et­tä Suo­mi voi­si avau­tua taas laa­jem­min lo­ka­kuus­sa. Se edel­lyt­tää kui­ten­kin, et­tä vä­hin­tään 80 pro­sent­tia yli 12-vuo­ti­ais­ta suo­ma­lai­sis­ta on saa­nut sii­hen men­nes­sä kak­si ro­ko­tet­ta. Ro­ko­te­kat­ta­vuu­den saa­vut­ta­mi­nen on kes­kei­nen osa rat­kai­sua tä­hän krii­siin. Kah­del­la ro­kot­teel­la on si­ten myös sym­bo­li­nen ar­vo: en­sim­mäi­nen ro­ko­te on mui­den suo­jaa­mi­sek­si, toi­nen ro­ko­te omak­si suo­jak­si.