Kolumni julkaistu Satakunnan Viikossa 18.8.2021
Kävin kesällä useassa kesäteatterissa, taidenäyttelyssä ja ulkoilmakonsertissa. Nautin jokaisesta tilaisuudesta normaalia enemmän. En sen vuoksi, että edellisistä esityksistä oli koronan takia valtavasti aikaa, vaan sen vuoksi, että aistin niissä ihmisten ilon ammatinharjoittamisesta.
Ei ole vaikeaa arvata, millainen pettymys kulttuuri- ja tapahtuma-alalle on heikentyneen koronatilanteen myötä tuleva epävarmuus syyskaudesta. Autiot teatterisalit iloisia ihmisiä huokuvien ravintolasalien naapureissa saavat monet kulttuurialan toimijat kiukkuisiksi.
On ehkä hyödytöntä vertailla eri toimialoja rajoituksineen yksisilmäisesti toisiinsa. On epäinhimillistä julkaista sosiaalisessa mediassa ministerien listimislistoja tai porttikieltoja, etenkin silloin, kun oma asema esimerkiksi julkisuuden henkilönä antaa vihalle hallitsemattomat siivet. Kaiken kohun alle ei saa kuitenkaan hautautua alan tärkeä viesti päättäjille: ala toimii terveysturvallisesti eikä ole sen vaarallisempi toimija sisätiloissa kuin muutkaan tahot.
Kesäkuukausien ajalta on runsaasti kokemuksia tapahtumien terveysturvallisesta järjestämisestä. Paras asiantuntijatieto tästä on kulttuuri- ja tapahtuma-alan ammattilaisilla itsellään. Uusia strategioita ja malleja asetettaessa on syytä kuunnella tarkalla korvalla juuri heitä.
Hallitus suunnittelee uutta riskiperusteista mallia kulttuuri- ja tapahtuma-alan rajoituksiin. Mallissa eri tapahtumat pisteytetään sen mukaan, kuinka suuri koronaviruksen leviämisen riski niissä on. Hallitus pyrkii näin helpottamaan alojen ahdinkoa sekä esimerkiksi pääsemään eroon ongelmallisesta kahden metrin turvavälivaatimuksesta.
Jokaisen asetettavan rajoituksen tulee olla äärimmäisen tarkkaan harkittu ja selkeä. Runsaista tartuntamääristä huolimatta emme ole enää samanlaisessa tilanteessa kuin talvella. Rokotukset etenevät. Siksi onkin syytä pohtia, miten tässä uudessa tilanteessa voisimme elää vapaammin ja silti suojata väestöämme koronavirukselta. Kulttuuri- ja tapahtuma-ala tarvitsee kuitenkin nopeita vastauksia, sillä syksyn työt menevät myttyyn ratkaisujen viipyessä.
Ajatus on, että Suomi voisi avautua taas laajemmin lokakuussa. Se edellyttää kuitenkin, että vähintään 80 prosenttia yli 12-vuotiaista suomalaisista on saanut siihen mennessä kaksi rokotetta. Rokotekattavuuden saavuttaminen on keskeinen osa ratkaisua tähän kriisiin. Kahdella rokotteella on siten myös symbolinen arvo: ensimmäinen rokote on muiden suojaamiseksi, toinen rokote omaksi suojaksi.