Väittävät, että Suomella ei ole enää varaa tarjota jokaiselle lapselle yhtäläistä oikeutta kokopäivähoitoon. Paikan voi saada erityisestä anomuksesta, jos viranomaiset katsovat sen tarpeelliseksi. Tällainen syy voi olla esimerkiksi työssä käyvät vanhemmat tai lapsen etu sosiaalisista syistä. Nykyisistä päivähoidossa olevista lapsista 93 % tulisi jatkossakin olemaan kokoaikaisessa päivähoidossa. Kuitenkin sillä muutoksella, että jokaisen perheen pitäisi ensin anoa kokoaikaista paikkaa ja antaa selvitykset hoidon tarpeen syystä. Viranomaiset käyttäisivät harkintavaltaa paikan myöntämisessä. Näyttääkin siltä, että lapseen panostamisen sijaan meillä on varaa panostaa hallintoon ja byrokratiaan.
Työttömien vanhempien lapsilla ei jatkossa ole oikeutta yli 20 viikkotuntia pidempään varhaiskasvatuspaikkaan. Voisi ajatella, että näin kuuluukin olla. Kun asiaa katsoo lapsen näkökulmasta, mieli muuttuu. Vanhemman työttömyys ja sitä seuraavat toimeentulon ongelmat lisäävät jo lapsen syrjäytymisen riskiä. Päivähoidon rajaaminen heikentää varhaiskasvatuksen mahdollisuuksia edistää lasten tasa-arvoista kasvua, kehitystä ja oppimisen edellytyksiä. Lisäksi lapsen leimaamisen riski on jatkossa suuri. Pienissä kunnissa naapurin työttömyys tiedetään sanomattakin. Jos naapurin perheen lapsi kuitenkin jatkossa on kokoaikaisessa päivähoidossa, tiedetään myös se, että perheessä on työttömyyden lisäksi sosiaalisia ongelmia. Ikävä leima perheen ja tällaisen lapsen otsaan on näin lyöty subjektiivisen oikeuden purkamispäätöksellä. Samalla otetaan yhteiskunnassa aimo askel taaksepäin.
Kuka näiden taloustalkoiden keskellä välittäisi lapsesta? Kuka puolustaisi lasten oikeutta tasa-arvoisiin sosiaalisiin ja pedagogisiin valmiuksiin aloittaa koulu? Kehitysvaiheessa oleva lapsi tarvitsee pysyviä vertais- ja aikuissuhteita vuorovaikutustaitojen ja aivojen kehityksen sekä oppimisen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi. Lapsen kasvulle ja kehitykselle on riski, jos päivähoitoryhmä vaihtuu kokopäiväisen ja puolipäiväsen välillä vanhempien opiskelun tai työnteon muutosten mukana. Lapselle on myös tärkeää, ettei häntä suljeta ulos tutusta toiminnasta ja kaveriryhmästä.
Euron sijoitus varhaiskasvatukseen tuottaa myöhemmin jopa seitsemän euroa. Se on enemmän kuin mikään muu kasvatus tai koulutus tuottaa. On surullista, että lyhytnäköisen politiikan maksumiehiksi joutuvat nyt lapset. Näiden säästöjen kustannukset kun tulevat korkojen kera maksettaviksi tulevaisuudessa.
