Kuka olen?

Kristiina Salonen

Syntymäaika ja -paikka: 
7.6.1977 Rauma

Perhe: 
aviopuoliso Rafael Eerola, tytär Edith

Koulutus: 
Hallintotieteiden maisteri, sosiaali- ja terveyshallintotiede 2021

Johtamisen erikoisammattitutkinto 2009

Sosiaalialan ohjaaja 2000

Ylioppilas, Aronahteen lukio 1996

Sitran kestävän talouden johtamiskoulutus 2016

Maanpuolustuskurssi 2014

Hyvä Suomi 2020 -kurssi 2012

Työpaikat: 
Sosiaaliohjauksen ja etuuskäsittelyn esimies, Rauman kaupunki 1.3.2003 alkaen

Projektipäällikkö 1.11.2005-31.1.2006, Rauman kaupunki

Hoitaja/vanhustyö, Saga-Seniorikeskus Kanalinranta v.2000-2003

Harrastukset: 
kunnallispolitiikka, järjestötoiminta, kuntoilu ja kotoilu

Minulle on tärkeää

Hyvinvointia vauvasta vanhuksiin

Suomalaisten hyvinvoinnin ytimen muodostavat hyvä terveys ja turvattu toimeentulo. Ongelmat jommassakummassa näkyvät usein välittömästi hyvinvoinnissa

Koulutus ja työ

Työ on hyvinvointimme perusta. Se on jokaiselle meille tärkeä taloudellisista syistä, mutta on työllä muutakin merkitystä. Työssä meillä on mahdollisuus kehittää itseämme ja olla osana yhteiskuntaa.

Turvallinen Suomi ja terve ympäristö

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme ylpeys on ihmisten tasa-arvoisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja hyvään elämään. Se, millaiseen perheeseen lapsi syntyy, ei saa määritellä hänen tulevaisuuden suuntaansa.

CV

  • -Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä 20.4.2011–
  • Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän ensimmäinen varapuheenjohtaja 2019-, toinen varapuheenjohtaja 2015-2016
  • Ulkoasiainvaliokunta 3.12.2019-, varajäsen 18.6-3.12.2019 
  • Tulevaisuusvaliokunta 18.6.2019-
  • Sosiaali- ja terveysvaliokunta 9.6.2015–17.06.2019
  • Talousvaliokunta 9.6.2015–30.6.2016, 18.06.2019–29.11.2019
  • Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän työvaliokunta 2019-, 1/2014–2016
  • Kansaneläkelaitoksen valtuutettu 30.6.2011–
  • Ulkopoliittisen instituutin neuvottelukunta (FIIA) 19.6.2019-
  • Parlamenttienvälinen liitto (IPU), Suomen ryhmän johtokunta 1.9.2019-
  • Eduskunnan Lapsen puolesta -ryhmän puheenjohtaja 2015–2016
  • Eduskunnan Sydänryhmän puheenjohtaja 2015–
  • Eduskunnan Tyttöjen oikeudet –ryhmän vpj 2018-
  • Lakivaliokunta 3.5.2011–8.6.2015
  • Sosiaali- ja terveysvaliokunta (vj) 30.6.2011–8.6.2015
  • Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta 30.6.2011–22.4.2015
  • Eduskunnan Meriryhmän puheenjohtaja 2019-
  • Eduskunnan eettisen tuotannon toimintaryhmän puheenjohtaja 2013–2015
  • Eduskunnan Nuorten kansanedustajien kansainvälisen verkoston varapuheenjohtaja 2014–2015
  • Tulevaisuusvaliokunnan jaoston Kestääkö hyvinvointiyhteiskunta? jäsen 2013
  • Ympäristövaliokunta 3.5.2011–29.6.2011
  • Satakunnan kansanedustajaryhmän puheenjohtaja 1.9.2019-31.12.2019, 1.9.2011–31.12.2011
  • Rauman kaupunginvaltuutettu 2005–2008, 2009–2012, 2013–2016, 2017–
  • Rauman kaupunginhallituksen puheenjohtaja 2009–30.5.2011
  • Kaupunginhallituksen konsernijaoston puheenjohtaja 2009–30.5.2011
  • Maakuntavaltuuston jäsen 2009–2012
  • Rauman kaupunginhallituksen jäsen 2008, varajäsen 2005–2007
  • Rauman sataman hallituksen jäsen 2005–2007
  • Länsi-Suomen aikuiskoulutuskeskus Innovan hallituksen jäsen 2005–2009
  • Maakuntavaltuuston varajäsen 2005–2008
  • Liikunta- ja nuorisolautakunnan varajäsen 2001–2004
  • Kansanedustajaehdokas 2007, 2011, 2015 ja 2019
  • Kunnallisvaaliehdokas 2004, 2008, 2012 ja 2017
  • Puoluehallitus 2015–
  • Rauman sosialidemokraattisen valtuustoryhmän puheenjohtaja 2013–2014
  • Rauman sosialidemokraattisen valtuustoryhmän 1. varapuheenjohtaja 2007–2008
  • Sdp:n valtuustoryhmän 2.varapuheenjohtaja 2006
  • Satakunnan sosialidemokraattien piirihallituksen jäsen 2006–2009
  • Piirin nuorisojaoston puheenjohtaja 2006–2008
  • Presidentinvaaleissa 2006 Tarja Halosen satakuntalaisen kansalaisvaltuuskunnan varapuheenjohtaja ja nuorisovaltuuskunnan puheenjohtaja
  • Sdp:n puoluekokousedustaja 2005, 2008 ja 2010
  • Rauman työväenyhdistyksen johtokunnan jäsen 2003–2005
  • Finnfund, hallintoneuvoston jäsen 2019-
  • Demo Finland, 2. vpj 2019-
  • Rauman seudun mielenterveysseura ry:n hallituksen jäsen 2016-2017
  • Psoriasisliitto, puheenjohtaja 2017-2019
  • Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE, varajäsen 2015-2019

Lisää minusta

Lempikirja: Michelle Obama, Minun tarinani.

Lempisarja: Seikkailukone, Sorjonen ja Vallan Linnake.

Parhaat puoleni: Ahkeruus ja empaattisuus.

Lempivärini: Keltainen ja punainen.

Lempikukka:Tulppaani.

Pidän: Ihmisistä ja syvällisistä keskusteluista.

En pidä: Ennakkoluuloista ja kateellisuudesta.

Paheeni: Karkki.

Suurin saavutus: Ympärilläni olevat läheiset ihmiset.

Pelkään: Että havahdumme aina kaikkeen liian myöhään.

Toivon: Lapseni kasvavan turvallisessa Suomessa ja saavan nauttia puhtaista vesistöistämme, lumesta talvella ja lintujen laulusta keväällä.

Minulla on: Seitsemän kummilasta – Elmo, Hermanni, Hilla, Daniel, Lenni, Fanni ja Felix sekä yksi kummivene Kaljaasi Ihana.
Minulle on tärkeää: vanhempien tuki ja apu lapsiperheen arjessamme, ystävät ja muistot mummustani.

Vietän aikaa: Kotona rakkaitteni luona. Siellä hassutelen tyttäreni kanssa ja halailen ikävät pois.

Mottoni: Teen mitä osaan, ja mitä en osaa, opettelen!

Minulle on tärkeää:

Hyvinvointia vauvasta vanhuksiin

Suomalaisten hyvinvoinnin ytimen muodostavat hyvä terveys ja turvattu toimeentulo. Ongelmat jommassakummassa näkyvät usein välittömästi hyvinvoinnissa. Kansalaisten väliset erot terveydessä ja toimeentulossa näkyvät taas pitkällä aikavälillä hyvinvointiyhteiskunnassa. On siis selvää, että yhteiskunnan taloudellisen tilanteen parantamiseksi tarvitaan työikäiselle väestölle työtä. Hyvinvointipalveluita on kehitettävä ja panostettava entistä enemmän ennaltaehkäiseviin palveluihin. Lapsiin ja perheisiin on investoitava. Jokainen suomalainen ansaitsee myös arvokkaan ja turvallisen vanhuuden.

Väestömme terveydentila on kokonaisuudessaan 2000-luvulla kohentunut, mutta sosiaaliryhmien, siviilisäätyjen ja sukupuolten väliset terveyserot ovat pysyneet suurina. Työikäisillä on jopa selkeitä terveys- ja kuolleisuuseroja varallisuuden mukaan katsottuna. Vähemmän koulutetuilla työntekijöillä, työttömillä ja pienituloisilla ihmisillä on huomattavasti lyhyempi elinajanodote, koska elintavat ovat epäterveellisemmät ja terveydenhuollon palveluita ei saada tarpeeseen nähden riittävän ajoissa. Lapset perivät vanhemmiltaan koulutustason ja köyhyyden. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei pysty enää katkaisemaan pahoinvoinnin periytymistä. Tämä on järjestelmämme alisuoriutumista, johon on tultava muutos.

Universaaleilla peruspalveluilla tavoitetaan kaikki lapset ja nuoret. Ennaltaehkäisevä neuvolajärjestelmä, laadukas varhaiskasvatus ja lapsen kehitystä tukeva koulu luovat edellytykset tasa-arvoisuudelle ja hyvinvoinnille. Hyvät peruspalvelut lapsille ja heidän perheilleen vähentävät tarvetta erityispalveluille. On inhimillistä ja taloudellisesti järkevää panostaa lasten ja nuorten hyvinvointiin.

Hyvinvointierojen kasvu näkyy kaikkialla. Sen huomaa kouluissa, terveyskeskuksissa ja asuinalueilla. Epäoikeudenmukaisuuden tunne hyvinvoinnin jakautumisesta ei paina ainoastaan köyhän mieltä.  Se vähentää kansalaisten keskinäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä luottamusta yhteiskuntaan. Sellaisessa yhteiskunnassa turvattomuus ja levottomuudet lisääntyvät. Myös hyvin toimeentulevien usko yhteiskunnan kykyyn luoda turvaa oman tai läheisen sairauden, työttömyyden tai köyhyyden varalle heikkenee.

Kaikkein haavoittuvimmissa asemissa olevat ryhmät käyttävät palveluja ja tulonsiirtoja pitkäaikaisesti. Monesti kyse on pienituloisista eläkeläisistä, mutta myös työmarkkinoilta pitkäaikaisesti syrjäytetyistä ja osatyökykyisistä ihmisistä. Keskeinen haaste on tilanteen jatkuvuus, jolloin riippuvuus palveluista ja tulonsiirroista on osa jokapäiväistä elämää.

Väestörakenteen muutos seuraavan parinkymmenen vuoden aikana lisää palveluntarvetta sosiaalipalveluissa noin 70 prosentilla ja terveydenhuollossa noin 20 prosentilla nykytasoon verrattuna. Eliniän pidentyessä eläkeikäisten määrä kasvaa voimakkaasti, mutta samalla väestö on aiempaa pidempään tervettä ja toimintakykyistä. Viimeisten elinvuosien palvelutarve ei kuitenkaan yksilötasolla näytä vähenevän, mistä johtuen palvelutarve kokonaisuutena kasvaa voimakkaasti.

Vanhuspalveluiden tasoa parannetaan uusia toimintatapoja ja henkilöstön osaamista kehittämällä. Vanhuspalveluissa työskentelevien työn helpottaminen ja inhimillisesti kestävä vanhustenhoito edellyttävät sitä, että työtä on tekemässä riittävä määrä henkilöstöä. Sama laatutaso ja normitus koskettavat vanhuspalveluita niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla, niin palveluasumisessa kuin kotihoidossakin. Vanhusten palveluasumista on oltava riittävästi tarjolla ja erilaisia asumisen muotoja kehitetään. Palveluasumisen maksut eivät saa tulla käyttäjilleen kohtuuttomiksi eivätkä ylittää laitoshoidon maksuja.

Minulle on tärkeää:

Koulutus ja työ


Työ on hyvinvointimme perusta. Se on jokaiselle meille tärkeä taloudellisista syistä, mutta työllä on muutakin merkitystä. Työssä meillä on mahdollisuus kehittää itseämme ja olla osana yhteiskuntaa. Työ luo merkityksellisyyttä. Kuuluminen työyhteisöön antaa meille päivittäisiä tärkeitä sosiaalisia kohtaamisia, joita jokainen ihminen tarvitsee. Näillä kaikilla yhteensä on merkitystä kansalaistemme hyvinvointiin ja yhteiskuntamme toimivuuteen.

Automaatio ja tietotekniikan läpimurto muuttivat ja ennen kaikkea nostivat työpaikkojen osaamisvaatimuksia. Seuraavaksi teknologisiksi muutosajureiksi nousevat digitalisaatio, robotisaatio ja tekoäly, jotka tehostavat työprosesseja ja muokkaavat työelämää uusiksi. Vauhti työtehtävien katoamisen, muuttumisen ja uusien syntymisen suhteen tulee nyt kasvamaan. Suomi voi pysyä vauhdissa mukana vain kansalaistensa osaamiseen panostamalla aina peruskoulutuksesta ammatilliseen koulutukseen ja tutkimukseen asti. Maailman parhaassa työelämässä jokainen työntekijä voi tulla palkallaan toimeen, saada mahdollisuuden kehittyä ammatissaan ja kehittää työtään. Työelämässä on paikkoja myös niille, jotka voivat antaa vain osan täydestä työpanoksesta. Työelämää voi uudistaa kestävällä tavalla vain, jos sopimisen kulttuuri on kunnossa ja osapuolten välillä on luottamusta.

Samaan aikaan kun toiset meistä ovat ylityöllistettyjä, kamppailevat taas toiset meistä osa-aikaisuuden, määräaikaisuuden tai työttömyyden kanssa. Toisille se on elämäntilanteeseen sopiva hyvä valinta, toisille se on pakkorako, kun pysyvää tai kokoaikaista työtä ei ole saatavilla.

Ajattelemme myös turhan usein, että ihminen on joko kokoaikaisesti työssä tai työtön. Esimerkiksi vammaisten ja osatyökykyisten työllistämisessä meillä on vielä paljon kehitettävää. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamista on tuettava eteenkin lapsiperheiden ruuhkavuosina.

Työpaikkojen luominen työtä vailla oleville, pk-yritysten kasvun mahdollistaminen, yksinyrittäjän sosiaaliturvan parantaminen ja työelämän laadulliset kysymykset ovat Suomen tulevaisuuden ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeisimmät ratkaistavat asiat.

Kaikkien suomalaisten osaamistasoa tulee nostaa, koulutuksen tasa-arvoa parantaa ja rakentaa yhteiskuntaa, jossa jatkuva oppiminen on aidosti mahdollista kaikille. Suomen menestys ja globaali rooli rakentuvat koulutuksen, tutkimuksen ja uusien innovaatioiden varaan. Se on tärkeää paitsi Suomelle itselleen, mutta myös siksi, että kestävän kehityksen yhteiskuntien rakentamisen kannalta osaaminen on aivan keskiössä.

Minulle on tärkeää:

Turvallinen Suomi ja terve ympäristö

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme ylpeys on ihmisten tasa-arvoisuus ja tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen, työhön ja hyvään elämään. Se, millaiseen perheeseen lapsi syntyy, ei saa määritellä hänen tulevaisuuden suuntaansa, vaan onnekkuuden eroja tasataan kaikille yhtäläisillä koulutus- ja terveydenhuoltopalveluilla sekä sosiaaliturvalla. Tasa-arvon ja hyvinvoinnin edellytykset luodaan jo lapsuudessa. Hyvinvoiva lapsi on myös tulevaisuuden hyvinvoiva aikuinen.

Sivistysyhteiskunnan velvollisuus on huolehtia heikoimmistaan. Heikompiosaisten ja osattomien ääni kuuluu yhteiskunnassamme aina huonoiten. Me emme saa heikentää näiden ihmisten asemaa entisestään vain leikkauslistoja esittämällä, vaan on varmistettava, että jokaisella on mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon.

Yksi Suomen hyvinvointiyhteiskunnan menestyksen avaimista on ollut juuri tasa-arvoisuus, ihmisten keskinäinen luottamus ja yhteen hiileen puhaltaminen vaikeina aikoina. Jos se menetetään, ei uusi talouskasvukaan pelasta meitä tältä paljon taloudellista kestävyysvajetta suuremmalta tuholta.

Eriarvoisuuden poistamisen pitäisi olla nyt yksi tärkeimmistä suomalaista päätöksentekoa ohjaavista tavoitteistamme. Nyt käytävässä talouskeskustelussa on tuotava entistä enemmän esiin se, mihin viime lamassa tehdyt päätökset johtivat, ja otettava siitä opiksi.
Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on yksi yhteiskunnan päätehtävistä. Yhteiskunnan kokonaisturvallisuutta haastavat monet tekijät, jotka eivät enää asetu perinteiseen jakoon sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Tärkeintä on tunnistaa ja ennaltaehkäistä kriisitilanteita. Kansalaisten luottamusta viranomaisiin tulee ylläpitää avoimella, laadukkaalla ja kustannustehokkaalla viranomaistoiminnalla.

Ilmaston lämpeneminen on ihmiskunnan suurin yhteinen haaste. Mikäli lämpeneminen jatkuu nykyisten ennusteiden mukaisesti, maapallon elinolot vaikeutuvat merkittävästi ja muuttuvat paikoin jopa mahdottomiksi. Esimerkiksi ruoantuotanto ja puhtaan veden saanti vaikeutuvat. Sään ääri-ilmiöt, kuten myrskyt, tulvat, kuivuus ja metsäpalot lisääntyvät. Kuumuuden ja merenpinnan nousun vuoksi laajat alueet käyvät asuinkelvottomiksi. Sosiaalinen ja poliittinen epävakaus, konfliktit ja ilmastopakolaisuus lisääntyvät.

Suomi on tunnettu puhtaasta luonnostaan. Terve asuin- ja elinympäristö on jokaisen ihmisen oikeus. Luonto on lainassa lapsiltamme. Sen arvo ei saa heiketä omalla vahtivuorollamme.