Kolumni on julkaistu Länsi-Suomessa 8.12.2022.
Kirjoitin heinäkuussa Länsi-Suomeen kolumnin otsikolla Rauman on taisteltava opettajankoulutuksesta paikkakunnalla. Huoli oli tuolloin taas herännyt Rauman kampuksen tulevaisuudesta, vaikka niin monin tavoin sen asemaa oli vuosien saatossa vahvistettu. Neljä kuukautta myöhemmin Rauman ylle laskeutui musta sumuverho, kun tiedot Turun yliopiston säästösuunnitelmista ja Rauman kampuksen lakkauttamisaikeista tulivat julkisuuteen. Turun yliopiston hahmotelmat tuntuvat monin tavoin käsittämättömiltä. Keskittäminen heikentäisi jopa valtakunnallisia korkeakoulutuksen tavoitteita. Vaikka yliopistojen autonomia on vahva, se ei saisi kuitenkaan johtaa tilanteeseen, jossa valtio tavoittelee toista ja yksittäinen yliopisto jotain muuta.
Pääkaupungissa kuulee aika ajoin sanottavan, että opiskelijoiden aloituspaikkoja tulisi lisätä sinne, missä väestö kasvaa, ettei nuoren tarvitsisi lähteä opintojen perässä muualle. Tilastollisesti kuitenkin uusmaalainen löytää parhaiten opiskelupaikan juuri omasta maakunnastaan muihin suomalaisiin verrattuna. Yli puolet vuonna 2021 aloittaneista uusmaalaisista korkeakouluopiskelijoista opiskelee omassa syntymämaakunnassaan. Lähes puolet Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa syntyneistä vuoden 2021 korkeakouluopiskelijoista löytää opiskelupaikan omasta maakunnasta. Samaa ei voi sanoa satakuntalaisista. Lähes 70 % Satakunnassa syntyneistä korkeakouluopiskelijoista opiskelee muualla kuin kotimaakunnassaan. Jos Turun yliopiston suunnitelmat Rauman kampuksen siirtämisestä Turkuun toteutuisivat, yhä useamman nuoren olisi lähdettävä Satakunnasta muualle opiskelemaan.
Suomen tavoite on nostaa väestömme koulutustasoa, jotta pärjäämme tulevaisuuden kansainvälisessä kisassa työpaikoista ja yrityksistä yhä paremmin. Tavoitteemme on, että vuonna 2030 puolet nuorista aikuisista suorittaa korkeakoulututkinnon. Tämä edellyttää laadukasta peruskoulutusta ja korkeatasoista opetusta jokaiselle lapselle, ja mittavia lisäpanostuksia korkeakoulutuksen saavutettavuuteen ja saatavuuteen. Suomi tarvitsee vuoteen 2030 mennessä yhteensä 100 000 korkeakoulututkintoa enemmän kuin pystymme nykyisillä koulutusmäärillä tuottamaan. Tätä valtakunnallista tavoitetta vasten on vaikea ymmärtää Turun yliopiston keskittämissuunnitelmia.
Yksikään yliopisto ei voi elää omassa kuplassaan. Yliopistolaki velvoittaa yliopistoja toimimaan vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa. On siis kohtuullista odottaa, että Turun yliopisto tarkastelee toimiensa vaikutuksia myös yhdessä Rauman ja sitä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Juuri alueelliset kampukset auttavat estämään väestön koulutuksellista eriarvoistumista maan sisällä. Ei ole kenenkään etu, jos väestön koulutustaso romahtaa jossain päin Suomea. Satakunnan väestön koulutustaso on edelleen selvästi koko maan keskiarvoa alempi: korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25-34 -vuotiaiden ikäryhmässä oli viime vuonna maamme neljänneksi heikoin, vain 26,8 prosenttia. Jos haluamme nostaa koulutustasoa ympäri maata, on koulutuksen saatavuudesta huolehdittava muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Koulutuspaikkojen lakkauttamiset eivät auta Satakuntaa nostamaan koulutustasoaan.
Moni muualle opiskelemaan lähtenyt jää sille tielleen eikä enää palaa asumaan synnyinmaakuntaansa. Raumalla syntynyt muuttaa usein opiskelujen myötä pysyvästi toiselle paikkakunnalle. Aivan samoin moni Raumalle opiskelemaan tuleva löytää täältä työpaikan, puolison ja pysyvän kodin. Opiskelujen perässä muuttaminen kuuluu elämään ja on monelle tärkeä osa aikuistumista. Se ei ole väestötasollakaan ongelma silloin, kun se perustuu nuoren omaan valintaan. Sen sijaan vähäiset opiskelumahdollisuudet luovat pakon lähteä muualle voidakseen ylipäänsä opiskella. Silloin yhteiskunta on epäonnistunut alueellisessa tasa-arvossa.
Turun yliopiston ei tarvitse lakkauttaa Rauman kampusta taloudellisista syistä. Ratkaisu talouteen on varmasti löydettävissä yhdessä. Valtakunnalliset tavoitteet tulee huomioida yliopiston omissa päätöksissä. Tavoitteita ei saavuteta keskittämällä. Talouden vahvistamisen jälkeen on syytä kiinnittää huomiota luottamuksen paikkaamiseen. Kun jotain sovitaan, kaikki pitävät sovitusta kiinni. Vain siten voidaan luoda hyvää tulevaisuutta.
