Kansanedustaja Kristiina Salosen (sd.) mukaan teollisuudesta tuttu palveluketjujen pilkkominen osatoiminnoiksi ja ketjujen tarkastelu jonkinlaisena logistisena toimintana tuntuu vallanneen sosiaali- ja terveysalaa. Salosen mukaan palveluketjun pilkkominen soveltuu

Valinnanvapautta on hehkutettu sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksessa ylisanoin. On tietenkin hyvä, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä itseään koskevissa asioissa valintoja. Lainsäädännön alustavissa linjauksissa on kuitenkin paljon

Se vyöryi heti päälleni peittäen alleen kaiken muun. Se tuntui harteilla fyysisenä painona. Se seurasi suihkuun, kauppaan ja uniin. Vaikka kuinka järjellä yritti itselleen selittää

Perusterveelle aikuiselle sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat tärkeiksi usein raskauden ja lasten syntymän myötä. Neuvola näyttääkin vanhemmiksi tuleville järjestelmästämme sitä parasta puoltaan. Tuo hyvinvointiyhteiskuntamme yksi tukipilari

Koulussa se tulee esille yleensä ensimmäistä kertaa. Täydellinen suoritus nousee kaikessa tärkeimmäksi päämääräksi. Omaa suoriutumista ei niinkään verrata muihin, vaan siihen, mitä yleisten mittareiden mukaan

Vuosia sitten Amerikassa käydessäni televisiosta silmiini pisti merkittävä määrä terveyspalvelumainoksia. Mainokset olivat hyviä, usein tunteita herättäviä. Television kautta välittyi kuva moderneista ja ihmisten tarpeisiin vastaavista

Luulosairas. Valittaja. Rasittava tyyppi. Kalliiksi tulee yhden ihmisen takia. Minä en ainakaan ole reagoinut mitenkään, joten miksi yksi vain sairastuu. Eikö sille vaatijalle mikään riitä?

15 vuotta sitten tupakointia oli jo Suomessa rajoitettu valtaosassa julkisia tiloja. Kun lähdin tuolloin opiskelijavaihtoon Portugaliin, kohtasin kulttuurishokin välittömästi lentokoneesta poistuttuani. Lentokentällä tupakoitiin kaikkialla. Hyvin

Vanhustenhoito on Suomessa kriisissä. Vaikka hyvää hoitoa ja inhimillisiä hoivapaikkoja on paljon, kuulemme liian monta tarinaa ympäri maan vanhusten kaltoinkohtelusta tai säilömisestä yksin kotiin tilanteissa,

Elin oman nuoruuteni juuri 90-luvun laman aikaan. Kesätyöpaikkoja ei saanut millään, sillä työttöminä olivat ystävieni vanhemmatkin. Yritin kasata kokemusta työelämästä toimimalla lapsenvahtina viikon siellä ja