Viime viikkoina suurten kaupunkien ja muun Suomen välinen vastakkainasettelu on noussut vilkkaaseen keskusteluun. Joissakin suurimmissa kaupungeissa on herännyt epäilys hallituksen maakuntauudistuksen vaikutuksista kaupunkien resursseihin ja

Työ on paras keino saada aikaan talouskasvua ja hyvinvointia, sanotaan. Sen lisäksi usein todetaan, että työ itsessään synnyttää hyvinvointia tekijälleen. Molemmat väitteet pitävät varmasti paikkaansa.

    1980-luvulla suomalaisille lapsille opetettiin, että ruokaa ei sovi haaskata, koska toisella puolella maailmaa asuvat lapset näkivät samanaikaisesti nälkää. Tuolloiset Nälkäpäivä-keräykset saivat karuilla kuvillaan

Läski! Liikkuva lihatiski! Homo! Ihme hyypiö! Huora! Tällaisin sanoin jotkut lapsistamme leimaavat koulukaverinsa. Ei haukku haavaa tee, sanotaan. Ikävät kommentit voi joskus jättää omaan arvoonsa.

2000 -luvun alussa erään vanhusten palvelutalon alakerrassa oli ravintola, josta asukkaat saivat ostaa viiniä ruuan kanssa tai käydä vaikkapa yömyssyllä ennen nukkumaan menoaan. Se tuntui

Kansanedustaja Kristiina Salosen (sd.) mukaan teollisuudesta tuttu palveluketjujen pilkkominen osatoiminnoiksi ja ketjujen tarkastelu jonkinlaisena logistisena toimintana tuntuu vallanneen sosiaali- ja terveysalaa. Salosen mukaan palveluketjun pilkkominen soveltuu

Valinnanvapautta on hehkutettu sosiaali- ja terveydenhuoltouudistuksessa ylisanoin. On tietenkin hyvä, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä itseään koskevissa asioissa valintoja. Lainsäädännön alustavissa linjauksissa on kuitenkin paljon

Se vyöryi heti päälleni peittäen alleen kaiken muun. Se tuntui harteilla fyysisenä painona. Se seurasi suihkuun, kauppaan ja uniin. Vaikka kuinka järjellä yritti itselleen selittää

Perusterveelle aikuiselle sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat tärkeiksi usein raskauden ja lasten syntymän myötä. Neuvola näyttääkin vanhemmiksi tuleville järjestelmästämme sitä parasta puoltaan. Tuo hyvinvointiyhteiskuntamme yksi tukipilari

Koulussa se tulee esille yleensä ensimmäistä kertaa. Täydellinen suoritus nousee kaikessa tärkeimmäksi päämääräksi. Omaa suoriutumista ei niinkään verrata muihin, vaan siihen, mitä yleisten mittareiden mukaan